Tuesday, June 24, 2014

Tuntuu paskalta - avautumista..



Moikka
Mulla ei ole ollut kovin hyvä fiilis pitkään aikaan tai no ainakaan täysin ja pääin nyt vähän avautua tänne. Jos ei kiinnosta, tän voi skipata ja kurkkia sitten uusi asu- ja tapahtumapostauksia.

Heya
I haven't been feeling very good for a long time or at least not completely and decided to open up here a bit. If you are not interested, you can skip this and come visit when there are new outfit- and event posts.
..on the othre hand, I'm writing so much, that really don't wanna start translating. If there's someone interested, I can do it though.


Tää nyt on tämmöistä itsesääli-mörinää ja valitusta, mutta kai sitä ihminen saa joskus murmuttaa olostaan.
Tuntunut siltä, kuin olisi melkeimpä hukannut itsensä. Ei ole voimissaan, kauhea stressi ja niskaan kaadetaan niin paljon sontaa, ettei sitä millään voi yksi ihminen jaksaa ottaa vastaan. Kun on jo muutenkin paska olo, jokainen vastoinkäyminen tuntuu lähes ylitsepääsemättömältä (masennuksen kokeneet tietää tän erittäin hyvin). Etenkin äitinä ollessa ei saisi sanoa, ettei jaksa tai on väsynyt, etenkin nykyään, kun lastensuojelu tässä yhteiskunnassa on ihan älytöntä rahabisnestä. Et saa tehdä yhtään virhettä tai on uhkana, että pian joku tulee hakemaan lapsesi pois.

En ajatellut tulevani äidiksi silloin kun tulin, ehkä vasta tässä iässä mitä nyt olen, mutta olin aiemmin tehnyt jo pari aborttia ja päätin etten uutta tee. Poikaystävä ei nyt ihan reagoinut toivotulla tavalla ja loppujen lopuksi syytti mua kaikesta mikä hänen elämässään oli pilalla. Ei siis olla missään tekemisissä oltu alkuraskauden jälkeen.
Tiesin yksinhuoltajuuden olevan rankkaa, tunsin ja tiesin myös monia yh-äitejä, jotka kävivät bilettämässä ja reissuissa ilman lasta ja elivät paljon omaa elämää lapsi hoidossa. Ajattelin että noinhan minäkin sitten, no miten kävi, ei todellakaan niin kuin kuvittelin. Kaikki kaverit oikeastaan hylkäsi, kun ei voinutkaan lähteä kaljalle tai muutenkaan elää aiempaan tapaan elämääni. Mitäs tässä laskin jossain kohtaa, niin kolmeen vuoteen olen ollut viettämässä iltaa ehkä sen kolme neljä kertaa. Ensimmäistä kertaa pääsin oleman hetken yksin kun lapsi oli yli vuoden vanha.

Rakastan tytärtäni yli kaiken ja en vaihtaisi äitiyttä mihinkään, mutta.. Ei äidin kuulu olla pelkkä kotiorja ilman mitään omaa elämää. Välillä tuntuu, kuin olisi äitiyteen kadottanut itsensä "äiti pesee pyykkiä", "äiti laittaa ruokaa", "äiti tuo paperia", "äiti hakee sulle yövaatteet", "odota kun äiti laittaa turvavyön", "äiti siivoo katuneet maidot" jnejne. Päivässä ehtii tosi vähän muita juttuja, kun on niin paljon äiti-hommia. Ollaan tytön kanssa aina kahdestaas, joka päivä ja joka yö, onneksi saa joskus sentään hoitoon, niin pääsee näitä pakollisia sosiaalisia tapahtumia käymään. Siihen se sosiaalinen elämä jääkin, ellei lasketa nettiä.

Haluaisin joskus olla vapaa! Se on sellainen juttu, mikä on mulle todella tärkeää. On iso auktoriteettiongelma ja kaikki rajoitteet tappaa mua sisäisesti. Näen punaista aina kun "pitää" tehdä jotain tai miten se "pitää" tehdä tai miten jonkun "pitää" olla ennen kuin voi tehdä jotain. Olen tätä sanaa kuullut paljon äidiltä ja muutenkin kasvanut ylisuojelevan, syyllistävän ja kontrolloivan vanhemman kanssa, mikä on vaikuttanut paljon itsetuntoon ja käyttäytymiseen. Lukenut aiheesta paljon artikkeleita hiljattain ja on selventänyt mistä monet ongelmat johtuu. Yksi asia minkä on huomannut tälleen vanhempana, on se, kuinka oman äidin äänestä tulee se oman pään sisäinen ääni. Mitä vaan mietin tai teen vaikka jonkun päätöksen, kuulen päässäni mitä äiti siihen sanoisi ja se latistaa heti. Pitkään oli jossain kohtaa paremmin, kun isä vielä eli ja vahemmat asuivat hieman kauempana, sain omaa rauhaa, mutta isän kuoltua ja tultuani raskaaksi, ollaan oltu äidin kanssa liian läheisiä ja siihen tulilinjalle ei halua kukaan tulla. Aiemmassa kodissa asuessa meni iso tie talon vierestä ja oli kyllä monesti sellainen olo, että prkl juoksen tonne rekan alle.. -___- No en oikeasti, mutta välillä olisi tehnyt mieli.




Oon tuntenu itteni tosi huonoksi ja rumaksi jne.. On jotenkin vertaillut itseään muihin ja jos joku muu on upea, niin itse on paska. Muilla menee hyvin, itsellä paskasti, Jollekin käy jotain hyvä, itselle paskaa. En sinänsä ole kateellinen, mutta joskus toivoisi määrättyjä asioita myös omaan elämään. Tässä taas huomannu sen, kuinka paska mäihä itsellä on. Tiedättekö sellaisen tyypin leffoissa ja sarjoissa, jolle käy aina kaikkea noloa ja hassua ja menee pieleen? Niissähän siitä on tehty komediaa, mutta mulle oikeasti käy niin!
Pelkään vielä kaikenlisäksi noloja tilanteita ja vältän niitä (sosiaalisesti estynyt / välttelevä persoonallisuus). Olen hyvin herkkä kritiikille, tosin nykyään osaan siltä myös suojata itseäni ajoittain, ja kouluajoilta on jäynyt pahoja kiusaamistraumoja. Muutenkin on niin paljon kokemuksia, kuinka ihmiset kääntyy sua vastaan tai kääntää selkänsä. Ala-asteen lopussa yksi tyttö käänsi valheillaan kaikki mua vastaan ja mua on pilkattu tilanteissa, missä olen tehnyt jotain väärin tai en ole tiennyt jotain. Pelkään sellaista ihan kamalasti ja vältän kaikin keinoin. En myöskään halua laittaa ketään muuta sellaiseen tilanteeseen ja en esim. tenttaa ihmiseltä jotain asiaa, jos hän näyttää siltä, ettei tiedä sitä. Sitten sillain ovelasti lauseeseen liitän asiaa, että hän saa tietää ja ei tunne itseään tyhmäksi.

"Since he was small, had no luck at all, nothing came easy to him."
-Queen

Mulla on ollu usein sellasia kavereita, joilla on paljon enemmän kuin mulla, etenkin niiden perheet on ollu varakkaampia. Paljon on tullu vierestä katsottua kun muut ostelee, käy syömässä, käy matkoilla, pystyy tekeen kaikenlaista, kun itse ei voi. Kyllä se vähän kaivertaa. Erityisesti se, kun itse joutuu näkemään paljon vaivaa ihan minkä tahansa eteen, tuntuu että kaikki on omalla kohdalla ihan oikeasti tehty erityisen hankalaksi, niin sitten saa nähdä vierestä ku muut vetää ihan kevyesti samat jutut kuin itsestään. Muistan kun exän kanssa pelattiin aionia ja keräsin tosi vaivalla rahaa ja tein paljon hommia sen eteen, niin eiköhän tää jäbä sit saanu jonku itemin, jonka arvo oli saman verran ku mulla oli rahaa. Eli tosta noin vaan..mulle tuli niiiin paha mieli, vaikka voi vaikuttaa tosi tyhmältä asialta.

Vähän samaa on toistunu sosiaalisessa mediassa, tyyliin joku perustaa blogin tai fb-sivun ja niillä on ihan heittämällä seuraajia/lukijoita, kun ite on jälleen tehny tosi paljon hommaa sen eteen, että on edes jotain. Muutenkin kun on vähän huonompi fiilis, niin some aiheuttaa välillä paineita ja nihkeetä fiilistä. Pitäis olla koko ajan kaikessa mukana, tosi aktiivinen, tykkäillä jutuista, kommentoida jne, heti jos vähän jää taustalle, niin on ulkopuolinen. Se on taas yksi traumaattinen ja hyvin hyvin ahdistava asia, ulkopuolisuus. Ei mua haittaa olla siis yksin, rakastan olla itsekseni ja tarvitsen sitä, olenhan introvertti..mutta jos tunnen oloni ulkopuoliseksi, se on jotain aivan hirveää. Sitä on tapahtunut tässä välillä ihan porukassa ollessa, yhdissä juhlissa olin liittymässä ihmisten keskusteluihin ja mulle käännettiin selkää tai kukaan ei ole kuulevinaan mitään mitä sanon. Olen näkymätön.
On myös usein käynyt niin, että jos tutustun johonkin uuteen porukkaan ja myöhemmin vien sinne jonkun muun mukanani, niin kohta se toinen on korvannu mut ja olen ulkopuolella. Tunnen myös jääväni sivuun, jos porukassa on toinen samanlainen henkilö kuin minä, mutta parempi. Annas kun selitän.. Ihmisillä on aina tilanteessa ja paikassa oma roolinsa, porukassa hengaillessa on jokaisella oma rooli ja ns. asema. Jos on joku toinen, joka on tavallaan samassa roolissa kuin minä, mutta tekee sen isommin ja paremmin ja niin edespäin, tuntuu että jään sivuun ja ulkopuolelle. Usein silloin vedän ison suojamuurin ympärille ja joskus luovutan, koska tuntuu pahalta taistella paikasta, jossa jää jatkuvasti toiseksi. 

Läheisiä kavereita mulla ei oikeastaan ole, pinnallisia tuttuja, joita näkee miiteissä ja tapahtumissa. On vaikea luottaa kehenkään tai luoda syvempää suhdetta, koska kaikki on aina pettänyt tavalla tai toisella, käyttänyt kertomia juttuja itseä vastaan tai muuta ikävää. Ennen hengasin melkeimpä jäbien kanssa, koska niiden kanssa tuli paremmin toimeen. Nyt on onneks tutustunu myös sopivan reteisiin lolitoihin, keitä on mukava nähdä.

Ärsyttää ja olen itselleni kriittinen (niin kuin yleensäkin liikaa) siitä, etten osaa olla rennosti ihmisten kanssa. Pinnalle on tullut sellainen kuori, joka on tasapaksu möllykkä, en osaa reagoida normaalisti ja olla täysin oma itseni, kun päässä liikkuu ne "pitää" jutut. Olen ansassa, vankilassa kuoren sisällä. Haluaisin olla vapaa! Jälkeenpäin piiskaan itseäni tilanteista, mitä olisi pitänyt tehdä ja sanoa tai toimia. Useamman vuoden on ollut omanlainen jännitys ja pingottuneisuus ihmisten kanssa ollessa. Tällöin oli ongelmia exäni kanssa, paljon ahdistusta, raskaus, isän itsemurha..ei ole siitä koskaan täysin rentoutunut ja palautunut. Ei ole ollut aikaa olla itsekseen, olla oma itsensä, tehdä juttuja mitä haluaa ja millon haluaa.

Ei ole kiva kun stressaa koko ajan, mielen päällä on vaikka mitä huolia ja murheita ja miljoonan kilsan pituinen to do-list. Mun tarvii ihan oikeasti laittaa ylös asioita mitä pitää tehdä tai unohdan ja pelkään että unohda, siksi pitää koko ajan käydä myös tehtäviä juttuja mielessä läpi.
Huonosti olevat asiat painaa mieltä, kuten asunto, jota pitäisi taaas vaihtaa. Tossa muutama vuosi sitten oli syksyn aikana neljä muuttoa, koska aina oli jotain niin pahasti vialla asunnossa tai naapuriessa, esim. yksi oli umpihomeessa ja yhdessä alkoi naapuri ahdistelemaan ja uhkailemaan. Meillä on tosi kylmä asunto ja palellaan koko ajan. Asunto hohkaa kylmää, varmaankin täysin paskasti rakennettu. Sairastetaan koko ajan ja jopa 28-asteen helteellä on tarvinnut yöllä pitää sähköpatteria päällä. Olen puoli vuotta nukkunut muutaman sentin paksuisella vaahtomuovipatjalla tytön huoneen lattialla, koska voidaan siellä sitten pitää patteria päällä, ei ole varaa lämmittää kahta huonetta. Vuokrakämpät on vaan niin järkyn kalliita.

Lapsuudenkin asuin huonossa asunnossa, terveyden kannalta. Olohuoneen lattia oli täysin homeessa maton alla missä konttasin ja kerrostalossa pöllytettiin asbestia suojapukusiten miesten voimin kertomatta asukkaille. Eihän asukkailla mitään suojaa ollut. Lapsuuden olin homeisessa päiväkodissa, joka on purettu pois, ja homeisessa ala-asteessa, mikä ei ole enää koulukäytössä. Olen altistunut niin pahasti homeelle, että siitä on tullut kasa terveyshaittoja. Tämänkin jälkeen on ollut kylmiä ja homeisia asuntoja. Olen kärsinyt 15vuotta kroonisesta poskiontelotulehduksesta ja migreeneistä. Mulla on niveltulehduksia jatkuvasti, kipuja joka päivä ja särkee niin pirusti täällä kylmässä kämpässä. Synnytyksen jälkeen meinasin kuolla, lyhyesti kerrottuna olin hyvin harvinainen tapaus, lähti kahden ihmisen verran verta kehosta, keuhkot meni lyttyyn ja täynnä nestettä, sydän tilttasi ja keho pumpattiin täyteen vaikka mitä, että pysyi hengissä. Turposin järkyttävästi ja jouduin olemaan teholla ja sydänosastolla viikon makuuasennossa, en pystynyt edes istumaan. Syytä lääkärit eivät tienneet. Tästä hommasta ei ole yleiskunto palautunut ollenkaan. Mulla on sydämen rytmihäiriö ja selkärangassa pari hemmetin kipeetä nikamaa, mihin meni epäonnistuneet epiduraali puudutukset. Muutakin on, mutta ei ole tutkittu tarpeeksi. Jatkuvasti on heikko olo ja tarvitsee lepoa parin tunnin kaupunkireissun jälkeen. Menen helposti kalpeaksi ja sydän muljuilee, eikä veri kierrä kunnolla. En voi olla innostunut tai muutoin kiihtynyt, koska tulee todella huono olo.

Oon aiemmin puhunu mun mässäilyongelmasta, mutta en ole kertonut että se on ahmimishäiriötä (tosin diagnosoimaton). Olen tiennyt sen monta vuotta ja tää ongelma on ainakin vuosikymmenen mua häirinnyt. Taas on noidankehä iskenyt; stressaa -> syön -> tulee läskiä -> stressaan -> syön taas ja siitä se soppa syntyy. 
Olen tunnesyöjä, julhin syömällä, palkitsen syömällä, syön suruun ja keksin aina tekosyyn siihen, että on lupa herkutella. Herkuilla tarkoitan sipsejä, popcornia, ranskalaisia, pizzaa, suklaata, keksejä, karkkeja, jäätelöä, leivonnaisia, kaikkea epäterveellsitä naposteltavaa. Syön kun en ole nälkäinen, syön "jälkiruoan" jokaisen aterian ja välipalan jälkeen ja se jälkkäri on paljon enemmän, tunnen syyllisyyttä syönnin jälkeen, odotan innolla hetkiä kun pääsen yksin syömään, suunnittelen näitä ahmimishetkiä, syön kuitenkin kohtuudella muiden seurassa, himoitsen herkkuja etenkin iltaisin, mutta syön silti pitkin päivää, syön paetakseni huolia ja stressiä.. Saan tätä aina enemmän ja vähemmän kuriin. Nyt ahdistaa kovin, kun on ihan oikeasti pursuuntunut rasvasoluja ja paljon! En tunne kehoa omakseni ja siinä ei ole mukava olla, inhotan itseäni. Törkin ja puristelen ja heiluttelen löllöjä ja syyllistän itseäni. Sitten taas kun haluan mässäillä, sanon itselleni, että olenhan niin pieni että voin syödä. Aina voin vähän maistaa, jos nyt ihan vähän ja pikkaisen vielä, ei se haittaa. Näen siis itseni hyvin vaihtelevasti, välillä hoikkana ja välillä hirveänä ihrapallona. Nyt syöminen on näkynyt jo kuvissa jonkin aikaa ja se ahdistaa. Oon kattonu kaikkia ylipainoisten ohjelmia ja mulla on hyvin samanlainen suhtautuminen ruokaan, kuin 200-300-kiloisilla. Pelottavaa.
Ei pienessä lihomisessa mitään vikaa, mutta meitsi ei liho ollenkaan sopusuhtaisesti ja näytän sitten ihan kauhealta möllykältä!

Rahakin ahdistaa taas tai no köyhällä se ahdistaa aina. Suomessa köyhyys on hyvin erilaista, se ei aina välttämättä näy kunnolla päällepäin. Siitä voisi höpistä toisen samanlaisen mokoman, mutta ehkä joskus toiste.

Tää paska fiilis ja stressilasti niskassa, on bloggaaminenkin vähän junnannut. Vaikka on postaillu, ehkä joku on huomannutkin, ettei ole ihan täysin fiiliksellä mukana, en kuitenkaan aio pitää mitään eriytistä taukoa, mutta tää ehkä selventää vähän viimeaikaista postailuvähyyttä.

Nyt loppuu puhti ja tulee väsy. Se siitä. Lähden torstaina Helsinkiin viikoksi, siihen uppoaa kaikki mun säästörahat, mutta toivottavasti mun ensimmäinen "loma" sitten..öö..kuinkakohan moneen vuoteen ois tosi kiva. Ahdistaa jo pari juttua etukäteen, mutta odotan myös innolla jotain muita kivoja asioita. :)


❤~ Saija Sasetar


Sunday, June 15, 2014

✿ First picnic of the season ✿



Muih ♡
Nythän on kesä ja kesä tarkoittaa piknikkejä! ^____^
Muutama viikko sitten meillä oli Tampereen lolitayhteisössä ensimmäinen piknikkimiitti, kiitokset Nuutti järkkäämisestä! Oli aivan ihana päivä, todella aurinkoista ja minä tietysti varjon alla piilossa, ettei iho vaan pala. Tässä vähän aikaa on ollut hyvin vähissä tai no olemattomissa hoitajat lapselle ja pikkuneiti onkin ollut mukana vähän jokapaikassa ja myös piknikillä. Tyttö tykkäsi kovin ja hän aina tykkää kun tavataan "prinsessoja". :)


Heya ♡
It's summer now and summer means picnics! ^____^
A few weegs ago we had Tampere lolitacommunity's first picnic meetup, thank you Nuutti for organising! It was such a lovely day, really sunny and me ofcourse hiding under my parasol, so my skin won't burn. For a little while we've had vary little, well none, babysitters for my child and the little lady has been with me almost everywhere and also at the picnic. She really liked it and she always likes when we meet "princesses". :)



Kuvakiitokset / Picturethanks~  Silkuchu




Piknikit toimii aina nyyttikesti-periaatteella, eli jokainen tuo jotain, minä toin teetä; maustettua rooibosta, jasmin vihreää teetä ja suomalaisista luonnonyrteistä haudutettua yrttiteetä. Meillä oli vaikka mitä ihania herkkuja syötävänä. ♡

Käytiin katsomassa sorsapuiston laidalla olevia lintuja ja räpsittiin lammen rannalla kuvia. Otettiin myös saippuakuplia mukaan, ne on niiiin ihania, tykkään kauheesti ja mun tyttö tykkää ottaa niitä kiinni. ^___^


Picnics always work with everyone-bring-something-system, I brought tea; flavoured rooibos, jasmin green tea and herbal infusion made from natural finnish herbs. We had all kinds of wonderful nomnoms to eat. ♡

We went to see the duckpark's birds and took some photos next to the pond. We took some soapbubbles with us, they are sooo nice, I like them alot and my girl likes to catch them. ^___^

 







Mun asu  ~  My outfit


Mekko / Dress~  Baby the Stars Shine Bright
Bolero~  Baby the Stars Shine Bright 
Päivänvarjo / Parasol~  Baby the Stars Shine Bright 
Laukku / Bag~  kissanäyttelystä / from a catshow
Kengät / Shoes~  Bodyline
Hiuspanta / Headband~  itse tehty / made by me
Kaulakoru / Necklace~  Talking to myself
Peruukki / Wig~  Gothic Lolita Wigs



 Käytin muutamaa uutta juttua ensimmäistä kertaa, kuten mekkoa (jonka ostin käytettynä hiljattain), kisulaukkua (jota näytinkin kisunäyttely-postauksessa) ja peruukkia (mikä tosin ei ole uusi..mut siitä irtosi toinen hakanen niskasta ja en ole jaksanut kiinnittää sitä takaisin aiemmin). On myös ollut ahkerassa käytössä päivänvarjot alkukesästä, tuo Babyn varjo on mun ainoa brändituote minkä oon ostanu uutena, senkin alemyynnistä. ;)


Used some new thingies for the first time, like the dress (which I recently bought second hand), the kittybag (which I showed in the catshow-post) and the wig (it's not really new..but one of the little hooks in the back fell off and didn't bother to sew it on before). Been a nusy user of parasols this summer, well at least the beginning of it, that Baby's parasol is my only brand-item I've bought new and it was on sale. ;)






Mukavaa sunnuntaita, me lähdetään tytön kanssa nauttimaan tänään iltapäiväteetä ihanien neitien kanssa. ^__^
Muistakaa käydä tykkäämässä kuvasta, jos haluatte mun pääsevän finaaliin!


Have a lovely sunday, today we are going with my girl to enjoy some afternoon tea with lovely ladies. ^__^
Remember to go like the picture, if you want me to go to the final round!


❤~ Saija Sasetar


Thursday, June 12, 2014

Roihuvuori Hanami 2014

Photography~ Ann L. Andersson


Moi söpöliinit ^__^
Tässä kirjoittelen teille pistelevillä sormilla (keräsin tänään nokkosen lehtiä) ihanasta Hanamista, mitä julhistettiin viime kuussa Helsingin Roihuvuoressa. Ajoin Tampereelta Helsinkiin ja takaisin samana päivänä, jätin pikkuneidin siskon luo Hämeenlinnaan ja vaihdoin samalla mekon päälle, mikä oli aikamoinen virhe, koska oli KUUMA ja yritin tuuletukset täysillä olla hikoilematta liikaa. Loput asusta puin auton vieressä tapahtumapaikalla..onneksi ehdin saamaan vermeitä päälle, kun jo joku halusi ottaa kuvaa. :P

Hi cutiepies ^__^
I'm writing here with tingly fingers (gathered stinging nettle leaves today) about lovely Hanami, which was celebrated last month in Roihuvuori, Helsinki. I drove from Tampere to Helsinki and back on the same, left my babygirl to my sister's at Hämeenlinna and changed into my dress, which was a quite mistake, because it was HOT and tried not to sweat too much with lots of airconditioning. Rest of my outfit I put on next to the car at the event..luckily got enough on, when someone already wanted to take a picture. :P





Menin paikalle vähän randomilla, en ollut sopinut sen kummemmin näkeväni ketään, paitsi piti osallistua gyaru-miittiin, mutta he saapuivat paikalle vasta, kun olin kiinni muussa ohjelmassa..harmitus. Näin ensimmäisenä Namiko Kawaiin ja sen jälkeen Teijan ja Jennin, sekä suloisimman Saran, johon olin tutustunut ihan hiljattain ja jolla oli ylisöpö pinkki puudeli-laukku! Näkyi myös muita tuttuja, kuten Suvi, jonka onnistuin viime vuonna missammaan. Törmäsin kierrellessä ihan sattumoisin ihanaan Laura-neitoon ja päädyin hänen perheensä piknikille herkuttelemaan. Mut värvättiin myös jälleen pukukisaan ja sain numerokseni onnenlukuni neljä! :D

Oli muuten hankala päästä liikkumaan, kun aina joku halusi ottaa kuvaa ja sitten joku toinen ja joku muu tuli vielä ja sitten taas joku..argh! Se oli sellaista pari metriä ja pari minsaa kuvattavana ja pari metriä jne.. >___<
Siellä oli toosi tosi paljon jengiä, paljon enemmän kuin viime vuonna, hyvällä säällä oli jotain tekemistä asiaan.



I went there with a kind of random attitude, hadn't made any plans to really meet anyone, except was supposed to participate to gyaru-meetup, but when they arrived, had to be elsewhere...too bad. First I saw Namiko Kawaii and after that Teija and Jenni, also the cutest Sara, who I had met just recently and who had overly cute pink poodle-bag! Saw other familiar people too, like Suvi, who I managed to miss last year. While walking around I randomly met this lovely Laura and ended up to their family-picnic to eat some yummies. Also got scouted for the outfit-competition again and got my lucky number! :D

Btw it was difficult to get moving, because someone always wanted to take a picture and then someone else and then another one came and then someone again..argh! It was like couple of meters and couple of minutes of pictures and couple of meters etc.. >___< 
There were so so many people, much more than last year, the great weather had something to do with it. 



Me & Sara
Photography~ Nyymix
Me, Jenni & Teija
Photography~ Hannu Tenhunen
Photography~ Hannu Tenhunen
Laura & Yuki the cutest plushie & Me ^__^
Photography~ Hannu Tenhunen


Pukukilpailua varten meidän piti kokoontua lavan taakse ja siellä sitten meitä pällisteltiin ja otetiin kuvia. Tämän jälkeen menimme yksi kerrallaan lavalle ja jokaisen nimi ja mahdollinen hahmo tai asun tyyli kuulutettiin ja kategoria (niitä oli viisi) johon värvääjä oli kilpailijan laittanut. Sitten menimme koko porukka lavalle ja sen jälkeen tuomarit mietiskelivät päätöksiään. Koko rumbassa meni tosi paljon aikaa..
Khihihii..en meinannut uskoa, mutta meitsi voitti yksityiskohtaisimman asun kategorian, kuten viime vuonnakin! xD Waaaah~ olin ihan hömppälömppänä ja voitin niiiin söpön palkinnon! <3


For the outfit competition we had to meet behind the stage and then we stand there to be watched and taken pictures of. After this we went on the stage one by one and everyone's name and possible character or the style of the outfit and category (there were five) the recruiter had put the contestants were announced. Then we all went on stage and afterwards the judges were making their decisions. The whole thing took alot of time..
Khihihiii..I couldn't believe it, but I won the most detailed outfit category, just like last year! xD Waaaah~ I was so suprised and won suuuch a cute prize! <3




Photography~ Hannu Tenhunen

Sponsored by Tokyokan <3




Photography~ Lizzie Chili


Mun asu  ~  My outfit


 Mekko / Dress~  itse tehty / handmade by meKengät / Shoes~  Double Decker
Varjo / Parasol käytetty / second hand


Olin melkein lähtemättä hanamiin tänä vuonna, koska oli hirveä asukriisi ja en tiennyt mitä laittaa päälle!
Mekon olen tehnyt jo vuoden 2010 Traconia varten ja harvemmin tullut käytettyä, mutta se sopi aika hyvin just tähän tapahtumaan ja olin loppujen lopuksi ihan tyytyväinen asuvalintaan. :)

Almost didn't go to hanami this year, because had a huge outfit crisis and didn't know what to wear!
The dress I've made already for 2010 Tracon and rarely used it, but it fit quite well to this event and in the end I was pleased enough for my outfit choice. :)






Siskon ja hänen tyttöystävän koirat Haru ja Hippu oli ihan väsyneitä, kun olivat päivän leikkiny mun tytön kanssa. ^^
Oon muuten käyttäny melkein koko ajan tuota uutta kulhoa, kun tykkään muutenkin syödä tuommoisista ja viime vuonna voittama teekuppi on myös yksi suosikeista. ♡


My sister's and her girlfriend's dogs Haru and Hippu were so tired after playing all day with my girl. ^^

Btw I've used that new bowl almost all the time, because I like eating from those types of dishwear anyways and the last year won teacup is also one of my favourites. ♡


❤~ Saija Sasetar


Tuesday, June 10, 2014

Alternative blogs meetup @ Tampere



Muih ^___^
Facebookissa on sellainen ryhmä kuin Alternative blogs FINLAND, mikä on kohtuullisen tuore ja on perustettu sen vuoksi, koska tällaiset omituiset otukset tuntevat olonsa vähän ulkopuoliseksi tavallisissa bloggaaja-ryhmissä.
Päätettiin pitää pari miittiä kaupungeissa, minne saadaan helposti jengiä kasaan ja ensimmäisenä pidettiin Tampereella. Tämä oli siis jo hieman ennen vappua..joo tiedän, mulla on postauksia tässä myöhässä ja ihan sekaisin järjestys. Huomannu tässä kun on paljon touhua ja menoja, on sitä enemmän blogattavaa ja taas liian kiire ehtiäkseen bloggailla. >__<

Kiitos Leena mussu miitin järkkäilystä ♡


Heya ^___^
At Facebook we have this group called Alternative blogs FINALND, which is fairly new and founded for the reason, that these weird beings feel alittle like outsiders at regular blogger-groups.
We decided to havea couple of meetups in cities, where can get people easily together and the first one was held at Tampere. This was already before vappu (May 1st)..yeah I know my posts are late and the order all mixed up. Have noticed when been really busy with things and events, that have much more to blog about and too busy to have time for it. >__<

Thanksies Leena dear for organising the meetup ♡





Treffattiin rautatieaseman edessä ja suunnattiin siitä lähieselle Klubille..osa joi holillista ja osa holitonta, no meitsihän ihan kevätinnostuksissa otti tietysti olutta! Ensin mentiin varjoon istuskelemaan, mutta siellä tulikin aika viileää ja siiryttiin aurinkoon ja myöhemmin vielä sisälle. Oli tosi kiva nähdä bloggailijoita, jotka on ruudusta tuttuja tai sitten ihan uusia veikeitä tuttavuuksia! :D
Tämmösiä pitää järkkäillä lisää! ^___^

We met at the railwaystation and headed to a nearby Klubi..some drank drinks with alcohol and some without, well I was excited about spring so ofcourse had to have beer! First we sat down to shade, but it got quite cold and so we moved to the sunshine and later inside. It was really nice to see bloggers, who are familiar from the screen and some new lovely people aswell! :D
Need to organise more of these! ^___^



Mmmm...drinks :P
Mmmmm...beer :D
Aina tekemässä  jotain hassuja naaman vääntelyitä :P  ~  Always doing somethign goofy with my face :P
Ihana Leena ♡  ~  Lovely Leena ♡


Ihmiset siitä suuntaili kotiin ja muihin menoihin, meitsi päätti lähteä Frankien mukaan teekkaribileisiin ja siitä tulikin aivan hörhö ilta! xD Mentiin ihan randomilla paikan päälle, teknilliselle yliopistolle, ja heiluttiin kaikkien hörhöjen ihmisten kanssa. Sain yhdeltä jäbältä ilmapalloelukan, jonka piti olla ilves, mut no, se ny oli joku otus. Jäin yhden toisen jäbän kanssa hengaan ja myöhemmin sen frendien kans, söin niiden pizzaakin. Frankie katos jossain kohtaa ja törmättiin taas kun oltiin siirtymässä sisälle (en muuten tienny että siellä on sellasia kaikkia oleskeluhuoneita). Passitin Frankien taksilla yhdelle miittiläiselle yöpymään ja jäin ite vielä heilumaan mestoille. Onneks asun tosta noin kilsan päässä ja oli helppo yöllä raahata ittensä kotiin. :P


People started to head home and to other thingies, I decided to go with Frankie to a university student's party and it became such a crazy night! xD We crashed randomly without knowing anyone, to technical the university, and hanged out with all kinds of goofy people. I got a balloon animal from some dude, it was supposed to be a lynx, but really it was some creature. I stayed to hang out with this one dude and later with his friends, ate some of their pizza too. Fankie disappeared at some point and we met again later when were moving inside (didn't know they had all sorts of hangout-rooms there). Made Frankie to go spent the night at one of the girls from the meetup and stayed to party alittle longer. Luckily I live about one kilometer from the place and was easy to drag myself home at night. :P






Mun asu  ~  My outfit


Mekkosetti / Dress-set~  Bodyline
Kisukorvat / Catears~  Pixie Bunny
Kengät / Shoes~  Double Decker
Peruukki / Wig~  Gothic Lolita Wigs


Hihih..loppuillasta mulla on hassu tapa koristella tukkaani ja tossa ylhäällä näkyykin kun mulla oli kukka päässä, niitä oli enemmänkin jossain kohtaa. xD

Hihih..I have a funny habit to decorade my hair and can see in the picture above, that I have a flower in my head, there were more at some point. xD





Muistakaahan käydä äänestämässä mua Underground Model kisassa ja kiitoksia jo kaikille äänestäneille!
Tykkäys kuvaan TÄÄLLÄ :)
Underground Model-blogisakin on uutta tekstiä ;)

Remember to go vote for me at Underground Model contest and thanks to all who already have!
Like the picture HERE :)


❤~ Saija Sasetar