Muih!
Vaikka olenkin edelleen erittäin kipeänä, olin kutsunut tälle päivälle perhettä ja sukua pienimoutoisesti kahville, juhlistamaan mun koulusta valmistumista. "Juhlat" oli pakko pitää nyt, koska muuten mahdollisuutta ei oilsi myöhemmin enää ollut, kuin vasta ensi vuoden puolella. Mulla on vähän harmitus olo, joten möhmöttelen sitä kerrankin tänne blogiin..
Hey!
Even though I'm still very sick, I had invited some family and relatives over this day for a small get together, to celabrate my graduating from school. "The party" had to be held now, because later I would not had a possibility untill the year changes. I'm feeling alittle sad right now, so for once pouring it out here..
Tässä tajustin, että mulla ei ole koskaan ollut suuria juhlia itselleni, no ehkä joskus kun olin 10v. Ei isoja syntymäpäiviä, tupareita, valmistujaisia, häitä, vuosipäiviä, valmistumisia jne..moneen vuoteen en ole päässyt viettämään syntymäpäiväänikään, eikä se ole tuntunut ketään kiinnostavan. Tänään tuntui jotenkin siltä, että muutama perheenjäsen tuli paikalle, no, velvollisuuden takia, mutta ketään ei tuntunut oikeasti kiinnostavan, kuinka suuren työn olen tehnyt, että sain kouluni loppuun. Olenkin joskus kertonut, että tulen köyhästä perheestä ja tiedän, ettei perheelläni ole edelleenkään paljon rahaa, mutta haluaisin silti joskus myös lahjoja..niitä kun ei enää tässä iässä saa syntymäpäivänä, jouluna, eikä minään muunakaan erityispäivänä. Tässä joku vuosi sain mummultani syntympäivälahjaksi yskänlääkepullon, joku toinen vuosi sain kassillisen elintarvikkeita, joista moni oli vanhentuneita ja paljon sellaista mitä en syö. Nyt ajattelin vinkata, että haluaisin rahaa päästäkseni lähemmäs unelmaa matkustaa Japaniin, vaikka tiedän, että kaikilla on tiukkaa. Tämän päivän saalis on seuraava: purkkikukka, hylje-koriste, yleispesuaine, vitamiinipurkki, aloe-vera mehu ja 45€, ainiin ja karkkipussi ja suklaalevy. En tietenkään syytä tai syyllistä ketään ja oli lahjoissa mieluistakin..mutta silti vähän harmittaa.. Monet nuoret saavat kaikkea kivaa kun pääsevät ripille, jos siis kuuluvat kirkkoon tai 18v syntymäpäivänä. Usein lahjana voi olla mopo tai auto tai rahaa, nykyään merkkipäivinä voidaan saada puhelimia, läppäreitä ja muuta hienoa. Sain itse rippilahjana yhteensä 140e ja kaksi kaulakorua.
I realised, that I have never had a big party for myself, well maybe sometime when I was like 10-years-old. No big pirthday parties, housewarming parties, weddings, anniversaries, graduations etc..for many years I haven't even gotten to celebrate my birthday and it doesn't really seem to interest anyone. Today I felt like some members of my family came by due to obligation, but it seemed like no-ome was truly interested how hard I had worked to finish my school. I have sometime mentioned, that I come from a poor family and I know, that my family still doesn't have much money, but I would someitme like to get some presents too..it seems like at this age you don't get any presents on your birthday, christmas or any other special occasion. This one year on my bday I got a bottle of cough medicine from my grandma, some other time I got a bag of groceries, which many had gotten bad already and many things I don't eat. Now I thought I'd hint, that I would like to get money to get a little closer to my dream of visiting Japan, even though I know, everyone is struggling financialy. This day's haul is the following: a flower in a pot, a seal ornament, general detergent, a bottle of vitamins, aloe-vera juice and 45€, oh and a bag of candy and a bar of chocolate. Ofcourse I don't mean to blame anyone and some of the presents I liked very much..but still feeling a bit sad.. Many young people get everything nice when they have confirmation, if they are in church or when they turn 18. Many times the present can be a moped (you can drive on in Finland when you're 16, car when 18) or a car or money, these days special occasion presents can also be phones, laptops and other fancy things. On my confirmation I got 140e and two necklaces.
Vuosia olen nähnyt muilla olevan hienoja isoja juhlia mahtavissa paikoissa ja elokuvissa (myös oikeassa elämässä) usein ystävät tai perhe järjestää yllätysjuhlia tai muuta kivaa, ei koskaan mun kohdalla. Mulle ei ole kukaan suunnitellut tai järkännyt mitään spessua kivaa mun elämän aikana ja se on vähän harmi. Lähinnä olen aika katkera vuosien varrella olleista kavereistakin, jotka on kääntänyt mulle selkänsä ilman syytä tai jopa ns. myrkyttänyt joukon ihmisiä mua vastaan valheilla tai jotain muuta todella ilkeää. Mulla on paljon huonoja kokemuksia kaverisuhteista. Etenkin naispuoliset voivat olla todella häijyjä. Ärsyttää, kun aina lauluissa ja muissa kerrotaan, kuinka hyvin kaikesta selviää elämässä, kun on ystäviä. Mun "ystävät" on kaikonnu kauas aina kun mulla on ollu raskasta ja huonoja aikoja elämässä. Tää vaikuttaa paljon nykyhetkeen, kun pahat muistot estää uudet ystävystymiset.
Olis kiva, kun joskus olis se oma vuoro olla tärkeä ja juhlistettu.. ;___;
Ihanaiselta Candielta sain tosin jo aiemmin söpön valmistumislahjan. <3 Kiitos kaunis!
Over the years I've seen others have great big parties in gorgeus places and in movies (also in real life) friends and family often organises suprise parties or other fun things, but never in my case. I have never gotten planned or organised something special for be by someone else and it's a shame. Mainly I'm quite bitter about all the friends I've had over the years, who have turned their backs at me without any reasion or even, so to speak, poisoned a group of people against me with lies or something other really mean. I have really bad experience about friend relationships. Especially females can be really vicious. It's annoying when songs and other thingeis say how well you can get through life when you have friends. My "real friends" have always gone away when I've had hard times or other bad things in life. This also affects present, because the bad memories prevent new friendships.
It would be nice, if sometime it would be my turn to be special and celebrated.. ;___;
Although I got a cute graduation present from the lovely Candie earlier. <3 Thank you beautiful!
Pahoittelut rutinoista, ens kerralla jotain paljon söpömpää!
Mun tytär sai muuten tommosen ihanan prinsessa-joulukalenterin vaarilta. :)
Mun tytär sai muuten tommosen ihanan prinsessa-joulukalenterin vaarilta. :)
Sorry about the whining, next time something much more cute!
Btw my daughter got that lovely princess advent calendar from grandpa. :)
Aina ei mee nallekarkit tasan.
Gummy bears don't awlays go equally.
Mulla on ollut ihan samat tuntemukset, varsinki viimeksi syntymäpäivänä oli kyllä mieli maassa, koska ei ollut yhtään kaveria ketä kutsua tai mitään mahdollisuutta tehdä jotain päivää juhlistavaa. Päätin kuitenki, että kyllä mullakin vielä tulee olemaan hauskoja kekkereitä, vaikka sitten pienellä porukalla, vielä joskus. Ihan taatusti! Ja seuraaville synttäreille aion tehdä jotain spesiaalia, ehkä aivan yksin, mutta silti. Kavereitten hankkiminen on vaikeaa, mutta onneksi on edes pari hyvää ystävää, vaikka asuvatkin eri paikkakunnalla.
ReplyDeleteTuo rahan saaminen lahjaksi ei ole koskaan mulla paljon mielessä pyörinytkään, en ole käynyt rippikoulua tai valmistunut ylioppilaaksi tai mitään muutakaan, saati saanut kai koskaan enempää kuin 50 euroa lahjarahaa kerralla. Viime vuosina olenkin mielihyvin hoitanut ihan itse omilla säästörahoilla itselleni jonkun ekstrakivan joulu(tai synttäri)lahjan. Luulen, että lakkasin jossain vaiheessa tämän vuoden aikana murehtimasta ja katkeroitumasta näistä jutuista.
*tap tap* Elä sure!
Juu tottakai yksinkin voi tehdä jotain spessua tai pienellä porukalla..jos kutsuisin mun vanhoja frendejä juhlisteleen, se tarkottais lähinnä sitä, että istuttais kämpällä juomassa bissee yön yli tai ehkä lähettäis johonki baariin jossain kohtaa. Kiva että oot sopeutunu tohon lahjahommaan. :) ..no oikeastaan minäkin, hommannu itelle jotain, kun tietää ettei sitä kukaan hommaa mun puolesta, mutta joskus on näitä päiviä, kun joku ei niin kiva asia kaivaa kaikki nihkeydet esiin ja tuntuu ihan ylitsepääsemättömältä kuralta. Yleensä kuitenkin sieltä pääsee ylös ja viimeistään seuraavana päivänä kaikki näyttää taas paremmalta ja möhmötykset on haudattu pois. ^__^
DeleteAwww, mä ymmärrän sun tuntemukset, oon itsekkin köyhästä perheestä :/ Ja kavereita ei aiemmin ollut, nyt vuoden sisään oon tutustunut onneksi ihaniin ihmisiin ^___^
ReplyDeletePaljon onnea sulle valmistumisen johdosta, olet varmasti nähnyt paljon vaivaa valmistumisen eteen! ♡
Kiitos paljon <3
DeleteIhanaa että sinäkin oot löytäny ihania ihmisiä ympärille! ^^
Voi ei, tuntuu varmasti ikävältä :( *Halirutistus!* Mulla taasen ei ole ollut lapsena kovin isoja juhlia, muutettiin paljon ja kavereita ei oikein ehtinyt saaha,,plus olin koulukiusattu ala-asteelta yläasteelle...
ReplyDeleteHarmillista mutta totta on se kun tulee eteen vaikeita aikoja niin kummasti "kaverit" katoaa ympäriltä. Tosi ystävät tietty jäävät, mutta sellaisia alkaa nykypäivänä olla vaikia löytää, kaikki haluaa päästä niin helpolla! Ei haluta nähdä vaivaa ystävyyden eteen, se on sääli :(( Lisäksi vielä se että monesti kaverit sitten muuttaa työn ja koulun perässä ympäriinsä niin on tosi vaikeaa saaha porukkaa kasaan :( Meillä nyt täällä on tiivis kaveriporukka josta olen kyllä kiitollinen, mutta täälläkin on kyllä jyvät eroteltu akanoista ja paljon on porukkaa jääny matkan varrelle, toisaalta muutama huipputyyppi on tullut tilalle. :)
Tuo lahjahomma on ihan tosi! Lapsena sai joulunakin hurjasti lahjoja kun kaikki sukulaiset ( jolla ei ollu vielä omia lapsia) Halus muistaa ja ostaa lahjoja. Sitten sitä mukaan kun ikää tuli lisää niin lahjat väheni, nykyään saat jouluna muutaman hassun. Olen ratkaissut kyllä tämän ongelman ostamalla itse itse itselleni lahjoja :D (kyllä, käärin ne myös paperiin ja laitan kuusen alle oottelemaan aattoa, sitten aattona olen toooosi yllättynyt :D)
No pöh..meillä oli semmosia no, isompia synttäreitä kun olin pieni, vaikka olin myös koulukiusattu, etenkin ala-asteella ja homma kärjistyi sinne 6. lk, enkä olekaan tekemisissä enää kuin yhden lapsuuden kaverin kanssa harvoin. Hienoa, että nykyään on tiivis porukka ja hyviä kavereita. <3 <3
DeleteJoo..saispa semmosen kivan lelukasan, ku joskus muksuna! Meitsi kans on ostellu jo monta vuotta itselle jotain spessua tai muuten muistanut sitä omaakin napaa välillä..en kyllä paketoi paketteja, ehkä vois, tuntuis kivemmalta! :D
Oon katsellu noita sun ihanaisia synttäri- ja joululahja hankintoja..mmm..kaikkee iiiihanaaa! <3
Kuulostaa kauhealta:( Jokaisen pitäisi ansaita kunnon juhlat etenkin valmistujaiset, synttärit tms. ovat mielestäni sellaisia. Toivottavasti läheltäsi löytyy edes yksi tosiystävä.♥ Sanoit, että erityisesti naiset ovat häijyjä; Olen täysin samaa mieltä, sen takia useimmiten viihdyn miesten kanssa. Tosin on ihanasiakin naisia, mutta tuntuu että niitä on harvassa.::D Vähä niinkuin tosiystävästkin ovat harvassa. Munkin yksi unelma olisi päästä Japaniin, toivottavasti sun unelmasi toteutuu joskus. :) Paljon onnea valmistumisen johdosta ♥♥
ReplyDeleteaivan ihana postaus!<3
ReplyDeleteRankan kuuloista, kyllä kaikki ansaitsisivat omat juhlat silloin tällöin ;__;.
ReplyDeleteOnnittelut valmistumisesta joka tapauksessa U__U~
Hmm, itsekään en isoja juhlia ole omista asioistani viettänyt. Toisinaan tekisi mieli, mutta... Kai sitä jossakin mielen uumenissa häälyy ajatus siitä, miten hommat menee pieleen eikä onnistu, haha. Siksi lähinnä autan muita järjestelemään :).
Pahoillani olen minäkin! Ja todellakin saat purkaa blogissasi mielipahaasi, kun muuten olet niin ajattelevainen muita kohtaan.
ReplyDeleteMulla on ollut pitkän aikaa synttäritrauma, ja sainkin sen miehen ansiosta " nalkkiin ", mutta sitten tuli lapsen 1v synttärit jonne juuri kukaan ei päässyt ja kun yksin ilman kunnollista taitoa tein, niin tuli ihan kamalaa kuraa. Tavallaan siis onni että juuri kukaan ei päässyt eikä tyttöä tietty vielä kiinnostanut JA ONNEKSI SE EI MUISTA :D sitten siinä loppupäivän mietin että miten kaikesta siitä mun vaivasta tuli tämmöstä ö-luokan kakkaa ja esitin lapsen kummitätille että uskon sen lohdutteluja.
ei-enää-tollasta.
Vihaan kyllä itsekin sitä miten helpolla halutaan päästä. Ihanaa käydä lukemassa ja kokemassa että maailmassa on muitakin kun läskipäisiä henkisesti-laiskureita! :D
Voi että :( Mutta oikeasti voin sanoa että I FEEL YOU, koska viime vuonna kukaan (ei edes mun äiti tai siihen aikaan kämppiksenäni asuva entinen "bestikseni") ei muistanut mun synttäriä :D Olin siinä vähän että jaahas, mutta en viitsinyt kelleen nalkuttaa. Kyllä ne sitten viikon mun synttäreiden jälkeen heräsi että ainiin oliks sulla synttärit. Mäkään en yleensä saa mitään lahjoja, paitsi jos vaatimalla vaadin esim jotain tiettyä kirjaa. Mulle ei ole koskaan kanssa kukaan järkännyt mitään juhlia, voi olla että johtuu siitä että oon niin kamala akka että kukaan ei halua olla mun kaveri :D Oon aina haaveillut jostain sellaisista isoista teemasynttäreistä, mutta sitten mietin että kuka sinne muka tulisi :D
ReplyDeleteMutta oikeasti ymmärrän että pännii, varsinkin kun valmistumisen eteen täytyy nähdä hirveesti vaivaa. Eikä 45 eurosta nyt kauheesti voi säästää, ja jotenkin en itse ees kehtaisi antaa mitään pesuainetta kenellekkään lahjaksi mutta no :D
Oikeesti TOSI PALJON ONNEA valmistumisen johdosta <33 Oot nähnyt kauheesti vaivaa koulun eteen ja sun sietää juhlia sitä :) Voimia ja pikaista paranemista myös! ^^
Kävitkö muuten TAMKia, kun olen ihan varma että siun näkösen ihmisen olen siellä nähnyt pyörivän?!
ReplyDeleteTiedän miltä tuntuu kun ei ole kavereita ympärillä, itse en ole kesän jälkeen käynyt missään, en edes kahvilla muiden kuin mieheni ja perheeni kanssa. Perheeni tosin on onneksi hyvin läheinen. Tykkäisin itsekkin järjestää juhlia ja jutella ja mennä ja tulla, mutta kun ei ketään (muita kuin perhettä) kuitenkaan tule. Miehelläni on hirveästi ystäviä ja hän on heidän kanssaan milloin missäkin ja kyllä se vaan tuntuu hirveän yksinäiseltä istua yksin koneella, syödä yksin koulun ruokalassa ja käydä shoppailemassa yksikseen. Kaverit kun on hetken ja sen jälkeen ei ookkaan aikaa tai kiinnostusta tavata mua. Lisäksi kauhea omatunnon tuska kun tuntuu että mies saa kestää kaiken kakan ja stressini koska ei ole oikein muitakaan. Olen tässä itsekseni nauranut ettei minulla ole harmainta havaintoa ketkä tulen ottamaan tulevaisuudessa morsiusneidokseni tai kaasokseni.. ehkä äitini... tai koirani.
On muuten hienoa nähdä muitekin vaatteista (Japani muodista) kiinnostuneita "eläinaktivisteja". Itselläni on Romaniasta vuosi sitten pelastettu koira ja tuntuu että olen tuonkin asian tärkeyden kanssa yksin, muiden mielestä kun eläimet ja niiden elämä jossain kaukana ei ole tärkeää.
Rupesin lukeen sun blogia just kun oon joskus ollu tosi suuri Lolita fani joka on ajautunut enemmän gyarun kautta koko skenestä takaisin ja olisi ehkä haluamassa takaisin tuohon jonkinsortin gyaruun ja tää vaikutti kivalta inspis paikalta XD
Onnea valmistumiselle btw!