Buy mo' brand

Hehe..mun on ihan pakko jakaa tää tänne bloginki puolelle. Linkkasin jo viime viikon puolella tonne facebookin puolelle, on vaan niin hyvä, että pitää teille näyttää, ellette oo jo nähny. Tää on siis vähän herjalla, mutta mun mielestä tosi hyvin tehty lolita-räppi-video, kurkatkaas..

Hehe..I just have to share this to here too. I linked this already last week in facebook, but it's just so good, that I have to show you if you haven't already seen it. This is made to be kind of a funny thingie, but I think it's a really well made lolita-rap.video, check it out..

Oon tätä "brändihoro" ilmiöö tässä tarkastelu pitemmän aikaa ja muutenkin aihepiiristä voisin jauhaa vaikka kuinka, but tässä blogissa ei oo tarpeeks tilaa. Mulle ajatus 400€ mekosta on ihan järjetön, muutenkin minkäänlaiseen shoppailun makuun oon päässy vasta aikuisella iällä ja luottokortin avulla, mikä ei oo tosiaan hyvä opiskelijalla. Oon ite köyhästä perheestä ja oon kuullu koko lapsuuteni lausetta "ei oo rahaa", mitään ei ostettu sen takia, että se haluttiin, hankittiin harvoin jotain kunnollista, tarpeellista ja sen piti kestää pitkään. Meidän perheessä ei oo hankittu turhaan tavaraa, eikä myöskään heitetty pois, roskiin ei laiteta mitään ehjää tai käyttökelpoista, vaan ne käytetään loppuun ja sit mietitään uuden hankkimista. Voi osaltaan vaikuttaa mun nykyiseen himoon saada kaikkia ihanuuksia, kun pienenä tunsi olevansa ainoa porukasta, jolla ei ollu jotain juttua, mikä kaikilla muilla oli.

Mun mielestä lolita-piireissä, netin blogeissa ja muissa vastaavissa tulee jonkinlainen painostus ostaa uutta. Aina pitäisi olla jotain ostettuna, esitellä uusia juttuja (tiedän sortuvani tähän itsekin) ja kun jotain on käytetty asuun, se myydään eteenpäin. Hää?? Kun mä ostan jotain, se on hankinta ja pidän sen. Mulla on vieläkin vaatteita ajalta ku on oon ollu ala- ja yläasteella ja käytän niitä edelleen. Ei oo sillä lailla rahaa myydä itse ostamat jutut tappiolla eteenpäin ja sitten ostaa taas kalliilla uutta. Varakkaat tosin hyötyy siitä, että ne saa osansa pois niistä uudehkoista vaatteista, kun taas köyhä käyttää sitä yhtä vaateetta niin kauan kun se on mahdollista.

I've been watching this "brand whore" thing for a while now and could really talk about the subject alot, but there's not enough room in this blog. For me the idea of a 400€ dress is absurd and I've actually realised the whole shopping-idea when I got older and with the help of a credit card, which is not such a good thing for a student. I myself am from a poor family and I've spent my childhoof hearing the words "we don't have money", nothing was ever bought for the reason it was wanted, it was a rare occasion when something proper was purchased, this was because it was something practical what was needed and it had to last long. In our family nothing unnecessary was gotten and we did not throw away things that could still be used, the stuff had to be used as long as it was possible and then it was time to consider getting a new one. This might have something to do with my current need to shop all lovely kinds of lovely things, because when I was small, I felt like I was the only one of the group, that didn't have the thing everyone else had.

I think in lolita-communities, internet blogs and in other similar places kind of pressures to buy somthing new. There should aways be some new things bought, show them (yes I'm guilty of this as well) and when something is used for an outfit, you sell it. Whaat?? When I buy somthing, it's a purchase I have thought of and intend to keep it. I still have clothing from elementary and junior high/middle school and I still use them. I don't have the kind of money to sell my things much cheaper and then go buy some more expensive new things. The wealthy people have advantage in this, because they get part of the money back when they sell their new-ish clothes, when poor people have to use the same thing as long as it's possible.

Musta jotenki tuntuu, että lolita-tyyliä harrastaessa ei hyväksytä porukkaan ennen ku omistaa brändiä. Japanilaiset merkkiyhtiöt, etenkin Angelic Pretty ja Baby the Stars Shine Bright, on nostettu jalustalle ja niistä on tehty sellasia juttuja, mitä pitäis tavotella, ne jotenki määrää sen kuinka paljon lolita oot, kuinka paljon brändiä löytyy kaapista. On aika yleinen käsite, että kalliimpi on laadukkaampaa, no ainakin joskus se pitää paikkansa, mutta ei aina. Vähävaraisena tiedän, että laadukkaampi hankinta kestää ja tulee ajan mittaan halvemmaksi, kuin heikompi laatuinen, joita menee laadukkaan aikana useampi. Ymmärrän, että mekko, jossa on paljon osia, metritolkulla pitsiä ja röyhelöitä, maksaa ihan materiaalien ja työtuntien vuoksi, mutta että ihan tavallisen yksinkertainen liivimekko, jossa sattuu olemaan kuvia kankaassa, maksaa useita satoja, eivätkä kankaat aina ole edes laadukkaita.

Joskus kun rupesi katselemaan brändirättien hintoja, niin huhhuh, olin ihan ihmeissäni ja etenkin siitä, kuinka monilla näihin kuitenkin on varaa. Keräilykohteensa kullakin, mutta ihmisillä on jättimäisiä toivelistoja ja metsästävät vaatteita millä hinnalla hyvänsä. En ymmärrä. Mulla taitaa olla yksi mekkomalli, minkä haluaisin, mutta paljon mistä pidän, ei silti mitään erityisiä. Pikkuhiljaa kun ajatukselle alkaa altistumaan, jotenkin se oma hintaraja vaatteille alkaa nousemaan ja olen itse jopa saanut omat ajatukseni kiinni teossa ajattelemassa "njääh, ei se oo mitään merkkiä". Hui! Tää on se aivopesty puoli, joka joskus yrittää ottaa valtaa, mutta ei koskaan tuu tekeen niin. Mun mielestä lolita voi käytää vintagea, bodylineä, itse tehtyjä mekkoja jne ja näyttää jopa paremmalta kuin merkkivaatteissa. Me ollaan ihan itse väännetty se ajatus, että niissä muka olisi jotain erityistä. Muoti on kova bisnes, mutta kenelläkään ei silti oo oikeutta sanoo toiselle mistä sen pitäis tykätä. Mun mielestä merkillä ei oo niin väliä, vaan enemmänkin sillä miten sitä kantaa päällään ja omasta asenteesta, mekko ei tee lolitaa.

I somehow feel, that when having lolita as a hobby, you don't get accepted by the group before you own brand. Japanese brandcompanies, especially Angelic Pretty and Baby the Stars Shine Bright, have put to a pedestal and made something that you should try to reach for, they kind of define how much lolita you are, the amount of brand you have in your closet. I think it's a common believe, that more expencive equals more quality, well sometimes it's true, but not always. As a less fortunate I know that a quality purchase will last and becomes cheaper in the end, rather than buying crappy quality, which you need many more while having the one quality get. I understand that a dress that has a lot of parts, huge amount of lace and frills is pricy, simply because of the materials and the work hours, but that a simple jumper skirt, that happens to have some pictures in the fabric, costs hundreds and not all the textiles are even good quality.

When I first started to see the prices of brand clothing, well whoooh, I was astonished and especially of the fact how many people still can afford them. People have different collectible objects, but people have huge wishlists and they hunt the clothing no matter the price. I don't get it. I think I have one desing I would like to get, many that I like, but not really anything specific. Little by little when exposed to the thought, somehow the price limit for pieces rises and I've even cought myself thinking "but it's not from any brand". Argh! This is the brainwashed side that sometimes tries to get a hold of me, btu never will. I think in lolita fashion is okay to use vintage, bodyline and handmade dresses etc and even look better than in brand clothing. We have ourself made the image to our heads, that they are something special. Fashion is a huge business, but no one still has the right to tell anyone what they should like. I think brand doesn't really matter, more important thing is how you wear it and your won attitude, a dress doesn't make a lolita.

ღஐƸ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒஐღ

Taisin vihdoin kadottaa mun ajatusvirran, joten tässä tämmöistä löpinää tällä kertaa. :)

I think I finally lost my line of thought, so this kind of gibber gabber this time. :)

❤~Saija