Tuesday, February 19, 2013

Buy mo' brand



Hehe..mun on ihan pakko jakaa tää tänne bloginki puolelle. Linkkasin jo viime viikon puolella tonne facebookin puolelle, on vaan niin hyvä, että pitää teille näyttää, ellette oo jo nähny. Tää on siis vähän herjalla, mutta mun mielestä tosi hyvin tehty lolita-räppi-video, kurkatkaas..

Hehe..I just have to share this to here too. I linked this already last week in facebook, but it's just so good, that I have to show you if you haven't already seen it. This is made to be kind of a funny thingie, but I think it's a really well made lolita-rap.video, check it out..




Oon tätä "brändihoro" ilmiöö tässä tarkastelu pitemmän aikaa ja muutenkin aihepiiristä voisin jauhaa vaikka kuinka, but tässä blogissa ei oo tarpeeks tilaa. Mulle ajatus 400€ mekosta on ihan järjetön, muutenkin minkäänlaiseen shoppailun makuun oon päässy vasta aikuisella iällä ja luottokortin avulla, mikä ei oo tosiaan hyvä opiskelijalla. Oon ite köyhästä perheestä ja oon kuullu koko lapsuuteni lausetta "ei oo rahaa", mitään ei ostettu sen takia, että se haluttiin, hankittiin harvoin jotain kunnollista, tarpeellista ja sen piti kestää pitkään. Meidän perheessä ei oo hankittu turhaan tavaraa, eikä myöskään heitetty pois, roskiin ei laiteta mitään ehjää tai käyttökelpoista, vaan ne käytetään loppuun ja sit mietitään uuden hankkimista. Voi osaltaan vaikuttaa mun nykyiseen himoon saada kaikkia ihanuuksia, kun pienenä tunsi olevansa ainoa porukasta, jolla ei ollu jotain juttua, mikä kaikilla muilla oli.

Mun mielestä lolita-piireissä, netin blogeissa ja muissa vastaavissa tulee jonkinlainen painostus ostaa uutta. Aina pitäisi olla jotain ostettuna, esitellä uusia juttuja (tiedän sortuvani tähän itsekin) ja kun jotain on käytetty asuun, se myydään eteenpäin. Hää?? Kun mä ostan jotain, se on hankinta ja pidän sen. Mulla on vieläkin vaatteita ajalta ku on oon ollu ala- ja yläasteella ja käytän niitä edelleen. Ei oo sillä lailla rahaa myydä itse ostamat jutut tappiolla eteenpäin ja sitten ostaa taas kalliilla uutta. Varakkaat tosin hyötyy siitä, että ne saa osansa pois niistä uudehkoista vaatteista, kun taas köyhä käyttää sitä yhtä vaateetta niin kauan kun se on mahdollista.

I've been watching this "brand whore" thing for a while now and could really talk about the subject alot, but there's not enough room in this blog. For me the idea of a 400€ dress is absurd and I've actually realised the whole shopping-idea when I got older and with the help of a credit card, which is not such a good thing for a student. I myself am from a poor family and I've spent my childhoof hearing the words "we don't have money", nothing was ever bought for the reason it was wanted, it was a rare occasion when something proper was purchased, this was because it was something practical what was needed and it had to last long. In our family nothing unnecessary was gotten and we did not throw away things that could still be used, the stuff had to be used as long as it was possible and then it was time to consider getting a new one. This might have something to do with my current need to shop all lovely kinds of lovely things, because when I was small, I felt like I was the only one of the group, that didn't have the thing everyone else had.

I think in lolita-communities, internet blogs and in other similar places kind of pressures to buy somthing new. There should aways be some new things bought, show them (yes I'm guilty of this as well) and when something is used for an outfit, you sell it. Whaat?? When I buy somthing, it's a purchase I have thought of and intend to keep it. I still have clothing from elementary and junior high/middle school and I still use them. I don't have the kind of money to sell my things much cheaper and then go buy some more expensive new things. The wealthy people have advantage in this, because they get part of the money back when they sell their new-ish clothes, when poor people have to use the same thing as long as it's possible.




Musta jotenki tuntuu, että lolita-tyyliä harrastaessa ei hyväksytä porukkaan ennen ku omistaa brändiä. Japanilaiset merkkiyhtiöt, etenkin Angelic Pretty ja Baby the Stars Shine Bright, on nostettu jalustalle ja niistä on tehty sellasia juttuja, mitä pitäis tavotella, ne jotenki määrää sen kuinka paljon lolita oot, kuinka paljon brändiä löytyy kaapista. On aika yleinen käsite, että kalliimpi on laadukkaampaa, no ainakin joskus se pitää paikkansa, mutta ei aina. Vähävaraisena tiedän, että laadukkaampi hankinta kestää ja tulee ajan mittaan halvemmaksi, kuin heikompi laatuinen, joita menee laadukkaan aikana useampi. Ymmärrän, että mekko, jossa on paljon osia, metritolkulla pitsiä ja röyhelöitä, maksaa ihan materiaalien ja työtuntien vuoksi, mutta että ihan tavallisen yksinkertainen liivimekko, jossa sattuu olemaan kuvia kankaassa, maksaa useita satoja, eivätkä kankaat aina ole edes laadukkaita.

Joskus kun rupesi katselemaan brändirättien hintoja, niin huhhuh, olin ihan ihmeissäni ja etenkin siitä, kuinka monilla näihin kuitenkin on varaa. Keräilykohteensa kullakin, mutta ihmisillä on jättimäisiä toivelistoja ja metsästävät vaatteita millä hinnalla hyvänsä. En ymmärrä. Mulla taitaa olla yksi mekkomalli, minkä haluaisin, mutta paljon mistä pidän, ei silti mitään erityisiä. Pikkuhiljaa kun ajatukselle alkaa altistumaan, jotenkin se oma hintaraja vaatteille alkaa nousemaan ja olen itse jopa saanut omat ajatukseni kiinni teossa ajattelemassa "njääh, ei se oo mitään merkkiä". Hui! Tää on se aivopesty puoli, joka joskus yrittää ottaa valtaa, mutta ei koskaan tuu tekeen niin. Mun mielestä lolita voi käytää vintagea, bodylineä, itse tehtyjä mekkoja jne ja näyttää jopa paremmalta kuin merkkivaatteissa. Me ollaan ihan itse väännetty se ajatus, että niissä muka olisi jotain erityistä. Muoti on kova bisnes, mutta kenelläkään ei silti oo oikeutta sanoo toiselle mistä sen pitäis tykätä. Mun mielestä merkillä ei oo niin väliä, vaan enemmänkin sillä miten sitä kantaa päällään ja omasta asenteesta, mekko ei tee lolitaa.

I somehow feel, that when having lolita as a hobby, you don't get accepted by the group before you own brand. Japanese brandcompanies, especially Angelic Pretty and Baby the Stars Shine Bright, have put to a pedestal and made something that you should try to reach for, they kind of define how much lolita you are, the amount of brand you have in your closet. I think it's a common believe, that more expencive equals more quality, well sometimes it's true, but not always. As a less fortunate I know that a quality purchase will last and becomes cheaper in the end, rather than buying crappy quality, which you need many more while having the one quality get. I understand that a dress that has a lot of parts, huge amount of lace and frills is pricy, simply because of the materials and the work hours, but that a simple jumper skirt, that happens to have some pictures in the fabric, costs hundreds and not all the textiles are even good quality.

When I first started to see the prices of brand clothing, well whoooh, I was astonished and especially of the fact how many people still can afford them. People have different collectible objects, but people have huge wishlists and they hunt the clothing no matter the price. I don't get it. I think I have one desing I would like to get, many that I like, but not really anything specific. Little by little when exposed to the thought, somehow the price limit for pieces rises and I've even cought myself thinking "but it's not from any brand". Argh! This is the brainwashed side that sometimes tries to get a hold of me, btu never will. I think in lolita fashion is okay to use vintage, bodyline and handmade dresses etc and even look better than in brand clothing. We have ourself made the image to our heads, that they are something special. Fashion is a huge business, but no one still has the right to tell anyone what they should like. I think brand doesn't really matter, more important thing is how you wear it and your won attitude, a dress doesn't make a lolita.


ღஐƸ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒஐღ



Taisin vihdoin kadottaa mun ajatusvirran, joten tässä tämmöistä löpinää tällä kertaa. :)

I think I finally lost my line of thought, so this kind of gibber gabber this time. :)



❤~Saija


32 comments:

  1. Oon ihan samaa mieltä :)
    Babyn uusi mekko maksaa melkein 700€, enkä tajua yhtään miksi kukaan täysjärkinen maksaisi siitä niin pirusti rahaa :D Ei tosiaan ole sen arvoista. Esim Bodylinelta saa useamman mekon yhden kalliin hinnalla.
    Itse ostan brändien tuotteita vaan siksi jos se printti tai design on minusta kiva, erikoinen, yksityiskohtainen. Mutta ei sillä merkillä ole väliä, jos Bodyline julkaisee nätin printin, ostan sen :D Ulkonäkö ratkaisee, ei merkki!

    ReplyDelete
  2. Oi Melody Doll lempi rapartistini,siis ainoa sellainen, josta pidän!

    Juu, oma brändini on 99% käytettynä ostettua. Minunkin onollut hieman vaikeaa ymmärtää myy eteenpäin-kulttuuria. Lolitaan uppoava rahamäärä on sellainen, ettei juuri heräteostoksia tule tehtyä, ja olen vaan höpsö joka oikeasti kiintyy jokaiseen vaatekappaleeseen niin, että kun kaappini kerran pääsevät, eivät sieltä poistu. Itse ainakin arvostan kovasti taidokkaasti tehtyä off brand/alhaisen budjetin, mutta laadukasta lolitaa, koska kyky koota sellainen asu on oikeasti taito. Hankkia AP:n suurinta huutoa oleva uusin printti heti kaikkine asusteineen, nyt ei vaadi kuin sen järjettömän summan rahaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihhih..mulla on ihan sama ongelma, vaatekapit täyttyy, kun sieltä ei koskaan raaski mitään laittaa pois. :P
      No on mulla tuolla jotain teinarivaatetta odottamassa kirpparille pääsyä, mutta kun pääsen taas penkomaan lootia, nii löydän kaikkee kivaa mitä otan taas käyttöön.

      Japanissa lukemani mukaan pidetään ita:na sitä, että pukeutuu kokonaiseen asuun samaa settiä. Jännä juttu sinänsä, koska se on tosi tyypillistä länsimaissa. :D

      Delete
  3. Oon kyllä samaa mieltä tän asian suhteen. Vaikka itse ompelijana tiedän, että materiaaleihin saa helposti uppoamaan satasen, niin brändien hinnat ovat silti naurettavia. Brändien laadusta en sano mitään, koska en oo moisia kolttuja päässyt hiplaamaan. On muutenkin hassua, että tyylillisesti lolitalla pyritään erottumaan joukosta, mutta sitten tyylin sisällä pyritään sulautumaan massaan just niillä supersuosituilla printtimekoilla ja muulla.
    Offbrand-lolita on mielestäni mahtavaa ja sitä todellakin pitäisi vaalia enemmän. Taviskauppojen antimilla koostettu upea koordinaatio saan hymyn huulille ennen brändiä. Parasta on itsetehty. Mittojen mukaan tehty mekko näyttää AINA paremmalta, kuin standardimitoilla oleva. Oma, hyvin pieni, lolitakaappini koostuu itsetehdystä ja taviskauppojen antimista. En mahdu brändiin eikä mulla ole varaa siihen. Teen siis itse.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Itse jonkin verran ommelleena tiedän materiaalien maksavan ja näin kertyy mekolle hintaa. Oon myös kurkkinu pitsien ja kankaiden hintoja, mitä ne maksaa Kiinasta myytynä ja varmaan alunperin siellä vielä halvemmalla..esim puuvillaiset pitsit maksaa noin 20-60senttiä/metri, kun ne samat maksaa täällä alkaen 6e/metri.

      Delete
  4. Itse mietin tätä juuri syksyllä kun päätin vihdoin hankkia oikeasti lolita tavaraa. Kaikki tuotteeni ovat Bodylineltä koska köyhä opiskelija, enkä todellakaan aio ostaa mitään "brändiä" ennen kuin tienaan kuukaudessa yli 500€.
    Minun kohdallani nämä tuotepuheet ovat myös korottaneet oma kynnystäni käyttää tuotteita koska oma itsetuntoni ei välttämättä (ainakaan aluksi) kestä sitä että joku AP tuotteisiin pukeutunut katsoo ilmeellä "Bodyline, pah".

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulla on monta bodylinen vaatetta ja ovat todella hyviä, mun mielestä bodyline ei oikeasti ole mikään hirveän halpa, vaan sellainen "normaalihintainen". Materiaalit ovat tosin polyesterisekotteita, mistä en kovin pidä.

      Se mua juurikin ottaa päähän, että ihmistä tai hänen lolitaisuuttaan arvostellaan sen vaatteen merkin mukaan, siitä tulisi päästä eroon. :)

      Delete
  5. Totally agreed! Oon vilkassu niin monta lolitablogia jossa lukee "Lopetan loleilun kun se vie niin paljon rahaa", ja kai se nyt viekin jos ostaa miljoonia maksavia mekkoja. On idioottimaista ajatella että vain brändi on hyvä. TTLLY NOT! Ite en ole edes lolita tms, pukeudun vaan ihan ihan pikkiriikkisen siihen tyyliin. Kuitenkin kaikki lolitatyyliset vaatteet joita olen tilannut, on Milanoo.com:ista (Kannattaa checkata, mekkojen materiaali on usein aika kivaa!) enkä vaihtaisi mitään.

    Mietin että onkohan HelLo conissakin sellanen meininki, että elitistilolitat kattoo normaalivaraisesta perheestä tulevia nenänvartta pitkin :DD Toki itekin haaveilen (vähän) Liz Lisan laukusta (Se on mun ymmärtääkseen brändi? :D) mutta se johtuu siitä, että ne vaan on niin vastustamattoman söpöjä >~<

    Mutta jooh xD Olen todellakin samaa mieltä! Ihan kun "lolitan ulkopuolisessakaan" maailmassa ihmiset ei vois olla nättejä ilman brändejä. Ajattele nyt. Olet ruma ilman Guessia, Gucchia ja Louis Voittonia. Naurettavaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lolita ja muuten söpösti pukeutuminen ei oikeasti vie paljoa rahaa, se on ihan omasta näkemyksestä kiinni. Sitä pärjää vaikka yhdellä mekolla/hameella ja vaihtelee vaikka erivärisiä sukkahousuja ja jotain halpis-hiuskoristeita. Asuihin voi yhdistellä tavisvaatteita ja käyttää mielikuvitusta, minkään tarkkojen kriteerien mukaan ei ole pakko pukeutua. ^__^

      Ah, Liz Lisa, on se brändi ja tykkään kyseisestä merkistä ja useista saman tyylisistä, mitä löytyy Japanista ja Aasian maaperältä paljonkin. Mulla on jotain aitoa Liz Lisaa (käytettynä hankittua) ja myös jotain halpakopioita. Muualla maailmassa sais olla kans enemmän naisellisia ja suloisia, ihan normaaleja vaatteita. :)

      Delete
    2. Viime viikonloppuna Frostbitessä ainakin katsottiin vähän nenänvartta pitkin erästäkin lolia, jolla oli AP:n replica päällään. (Minä en sitä etäältä kyllä replicaksi tunnistanut..)
      Vaikka minulla on ongelmana (enkä varmasti ole asian kanssa yksin) ettei läheskään kaikki brändirätit yksinkertaisesti mahdu päälle ja olen erehtynyt ostamaan pari replicaa, mutta valitettavasti niiden laatu on ollut niin heikko, etten minä kehtaa niitä päälleni laittaa :(
      Bodylinellä minäkin aloitin ja ensi viikonloppuna tulen olemaan HelLoconissa offbrändi näytöksessä mallina bodylinea päälläni :)
      Eli antaa kaikkien kukkien kukkia ja jos joku haluaa pitää offbrändi mekkoa päällään, kuka sitten mistäkin syystä, antaa hänen pitää!
      Ugh. Minä olen puhunut.

      Delete
    3. Hihii..hyvin puhuttu! :)

      Mullakin on bodylineä ja ihan taviskaupan vaatetta HelLo Conin gothic/arisot-näytöksessä. Törmäillään varmaan siellä. ^__^

      Delete
  6. Olipas hyvä postaus! Löysin tässä hiljattain blogisi ja olen kahlannut vähitellen vanhempia tekstejä läpi. Mitä tähän postaukseen tulee, olen itse pitkälti samoilla linjoilla ajatustesi kanssa. En tosin ole lolita, vaan gyaru, mutta lolitatyyliä sivusta seuranneena olen tullut tutuksi tämän brändimentaliteetin kanssa. Sama ajatusmalli pätee mielestäni myös gyaruun. Et ole "oikea gyaru" ellet ole pukeutunut brändiin ja brändin avulla olet automaattisesti "oikea gyaru" vaikket välttämättä täyttäisi tyylin muita tyypillisiä "vaatimuksia".

    P.S. tutustuin blogisi kautta Gothic Lolita Wigs -sivustoon ja arvostelujesi innoittamana suunnittelen nyt peruukin tilaamista. Kuinka kauan sinulla meni peruukkien toimituksessa tilattuasi ne sivustolta?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mikä gyaru sinä olet olevinasi? Gyarussa ei todellakaan ole samanlaisia brändiin pukeutumis vaatimuksia kuin Lolitassa. Se on ihan se ja sama onko sinulla päällä H&M riepu, tai Liz lisan, Glad newsim tai vaikka WCn vaate jos sinulla on meikki ja hiukset kohdillaan. Gyarussa suurimmat vaatimukset liittyvät juuri meikkiin ja hiuksiin, meilkeinpä se ja sama että oletko pukeutunut jätessäkkiin vai Jesus diamanteen..

      Delete
    2. Anteeksi, mutta mikä gyaru sinä olet olevinasi? Ei gyarussa todellakaan ole samanlaisia brändi vaatimuksia kun lolitassa. Se on se ja sama onko sulla päällä Jesus diamantea, Liz lisaa, Yumetenboa, Glad news, vaiko vastaavasti joku H&M riepu. Jos meikki ja hiukset on kohdillaan on ihan sama vaikka päälläsi olisi jätesäkki.

      Delete
    3. Gothic Lolita Wigs on ihan ok paikka tilata, vaikka on ollut muutaman kerran ongelmia tilausten kanssa. Siellä on kahden laista postitusta, hinnat on noussu hiljattain, hitaampi tulee ehkä noin viikossa kahdessa. Paketeissa on seurantakoodi. Vinkkinä, että jos tilaat kaksi peruukkia, velottaa GLW ensin postituksen molemmista, mutta voit laittaa viestiin, että yhdistävät samaan pakettiin ja jos mahtuvat, niin saat palautuksena postimaksut toisesta. Kannattaa väijyä myös alennusmyyntejä, nyt on käynnissä semmonen, että kun ostaa kaksi peruukkia saa yhden randomin kaupan päälle. :)

      En osaa täysin ottaa kantaa gyaru-piireissä oleviin merkkipaineisiin, mutta kyllä oon huomannu sielläkin sitä olevan. Isot hiuslisäkkeet maksaa aika paljon ja myös suositut ripset, vaikka olisi iso meikki ja hiukset hienosti, jos asu olisi ihan kurppainen, ei se ole sama, kuin mitä olisi Liz Lisaa tai DreamV:tä päällä. Aina voi soveltaa, mutta jos päällä on yumetenbon rimpsukengät ja jesus diamanten mekko, voi tinkiä vaikka tukasta. Brändin vaatimustaso ei ehkä ole niin raskas gyaru-tyyleissä, kuin lolita-muodissa, mutta kyllä sitä sielläkin on, etenkin jos haluaa pukeutua näyttävästi ja sellaisia täydellisesti tyyliin sopivia vaatteita saa sitten vain lähes niiltä brändeiltä.

      Delete
    4. Whoa! Jollain on pipo tiukalla. En missään vaiheessa sanonut, että gyarussa olisi vaatimustaso yhtä korkealla kuin lolitassa. Totesin vain, että ajatusmalli on sama ja kyllä gyarussakin on vaatimustaso koko ajan nousemassa. Kyllä yhtä jos toista on mollattu "tavisvaatteista" mm. gyaru secrets -palstalla; bloggaajien omista blogeista puhumattakaan. Monet vannovat juuri brändimeikkien nimiin. Tavallisesta marketista ostetut ripset yms. eivät vedä vertoja Dolly Wink:lle. Saija on mielestäni oikeassa. Kyllä jostain on aina varaa joustaa, jos päälläsi on brändiä. Onnea vaan sinulle jos onnistut pukeutumaan jätesäkkiin ja julkaisemaan siitä kuvia ilman, että saat siitä piikitteleviä kommentteja. Mielestäni on typerää ja lapsellista alkaa haastamaan riitaa kun tuonkin kommentin olisi voinut esittää täysin asiallisesti.

      Saijalle vielä iso kiitos vastauksesta ja vinkistä! Itselläsi nuo peruukit ovat näyttäneet todella kivoilta, joten kiinnostuin tilauspaikasta. Eräs saksalainen tyttö oli kuitenkin kirjoittanut, että hänen tilauksensa toimittamiseen oli mennyt kuukausi. Tämän vuoksi aloin pohtimaan, kuinka pitkät toimitusajat Suomeen mahtavat olla ja mahtaakohan odottaminen kuitenkaan olla tilauksen arvoista. :)

      Delete
  7. Mukava oli lukea tätä postausta, hyvin kirjoitettu! :) Mie oon kanssa ihmetellyt tuota, että niitä brändejä nostetaan jalustalle, ja maksetaan älyttömiä hintoja, vaikka kaikki matskut eivät välttämättä ole sieltä laadukkaimmasta päästä. Ainakin muutamissa lolimekoissa, mitä oon nähnyt, ei kankaat ole olleet kovinkaan kummoiset. Työtähän siihen toki menee, että saa tehtyä ns. moniulotteisen mekon, mutta silloin miun mielestä kyllä kankaidenkin pitäisi olla parasta mahdollista laatua, ja mennä yks yhteen hinnan kanssa. :)

    Tätä brändi-asiaa vois aika hyvin verrata lippariin goottityylisten keskuudessa, niin monilta löytyy tuon merkin kuteita ties kuin paljon, niin sitten tuntuu olevan aika erikoista, jos ei niistä vaatteista tykkääkkään. :) Niissäkään ei aina laatu kulje käsi kädessä hinnan kanssa, mutta sitähän se on aika monien merkkien kanssa, jotka ovat lyöneet kunnolla läpi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Taitaa olla noiden merkkien kanssa, tyylistä riippumatta, asia niin, että kun ne kerran pääsevät kunnolla julkisuuteen ja liitetään siihen tyylisuuntaan, tulee merkin tuotteista jotenkin jumalaisia ja jos harrastaa tyyliä, tulisi löytyä sen merkin juttuja omasta kaapista.

      Delete
  8. Näitä kommentteja lukiessa tulee sellainen olo, että brändi vaatteita ei SAA omistaa, tai ei ainakaan kovin montaa, ellei halua olla kamala elitisti brändihoro. Jos ihmisellä on rahaa, miksei hän saisi ostaa kalliita vaatteita? Lolitamerkit eivät edes ole kalliita, kun vertailee joihinkin "oikeisiin" merkkeihin, joissa pelkkä laukku maksaa tonnin. Tyypillinen lolimekko maksaa uutena yleensä jotain kahdensadan ja kolmensadan euron väliltä, ei mielestäni mikään järkyttävä summa, kun ottaa huomioon materiaalikulut, vaatteeseen mahdollisesti suunnitellun printin luomisen ja muun yleisen suunnittelun. Miettikää, olisitteko itse valmiita luopumaan luomastanne vaatteesta 50 eurolla.

    Ymmärrän täysin, että kaikilla ei vain ole varaa maksaa 200 euroa mekosta ja on ok valinta käyttää esim sitä Bodylineä. Mielestäni brändissä on kuitenkin joku "juttu" joka saa vaatteista hohdokkaan. En tarkoita, että en pitäisi käsintehdyistä tai vintage vaatteista. Tuon käsintehdyn kohdalla vaadin kuitenkin oikeasti laadukasta työtä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hmm, mahdat olla itse varsin varakas jos 200 euroa on sinulle pieni raha? :D Itselleni 200 euroa on hirveän iso raha, ja sen laittaminen mekkoon on tosi iso sijoitus. Näin ollen en koskaan voisi ostaakaan sellaista "oikeaa" brändiä, kun tonnin maksaminen laukusta tuntuu ihan järjettömältä.

      Suurin osa omista vaatteistani on brändiä, ehkä 90%. Ostin käytettynä kaikki muut paitsi yhden mekon. Loput 10% on Bodylinea. Kaikki kengät on Bodylinen tai An Tai Na merkin kenkiä. Laukuista suurin osa on vintagea. Ei brändissä ole mitään väärää, ei todellakaan. Mutta siihen täytyy olla tietyllä tavalla sitoutunut.

      Luulen, että tämän postauksen pointti oli enemmänkin se, että kun joku ostaa kalliin mekon ja heti yhden käyttökerran jälkeen myy sen pois. En usko että Saijan tarkoitus oli halventaa brändiä millään tavoin. Vaan enemmänkin hän ihmetteli niitä ihmisiä, ketkä kierrättävät lolita vaatteita todella nopeasti. Yhden käyttökerran jälkeen tappiolla myyminen ei tosiaan tunnu järkevältä :P

      Kiitos.

      Delete
    2. Brändeissä ei sinänsä ole mitään vikaa tai niiden käyttäjissä, vaan siinä kuinka brändivaatteiden ympärille on lolita-harrastajat luoneet sen lähes pakkomielteen, että pitää olla vain ja ainoastaan brändiä. On jokaisen oma päätös mitä ostaa, mutta en pidä siitä, että sillä sitten ollaan olevinaan parempia, kuin ne, jotka pukeutuvat johonkin muuhun. Ei ole oikein antaa toisen ymmärtää olevansa huonompi tai jollain tavoin vähempi arvoinen tai ulkopuolinen, jos on erilainen. Eikös muutenkin monia houkuta tyylisuunnassa se erilaisuus ja sitten kaikki haluaa kuitenkin olla samanlaisia..hih :P

      Kuten Candie kertoikin, en oikein ymmärrä sitä nopeaa vaatteiden kiertoa, tuntuu jotenkin, että siinä menee rahaa hukkaan ja vaate ei ole oikeasti haluttu tai tarvittu, joten en ymmärrä miksi se on menty alun perin hankkimaan, jos sitä ei aio pitää. Nykyisin tehdään liikaa heräteostoksia, ostetaan turhaan asioita mitä ei tarvita, ostopäätöstä ei mietitä, harkita tai odoteta. Hankintaan panostaminen antaa ostettavalle tuotteelle arvoa ja kunnioitusta omassa mielessä, siitä tulee tärkeä ja haluttu osa omaa vaatekaappia, eikä hetkellinen himoamisen kohde, johon loppujen lopuksi vain hukkaa rahaansa.

      Delete
    3. Candie: En sanonut, että 200 euroa on minulle pieni raha, tarkoitin, että se on mielestäni reilu korvaus mekon tekijälle vaatteeseen uponneesta työstä. Eivät indie bränditkään myy tuotteitaan halvemmalla, käsintehty mekko heiltä voi maksaa, jos nyt ei ihan sitä 200 euroa niin melkein. Olen samaa mieltä, että on järkevää ostaa brändivaatteensa käytettyinä.

      Sasetar: Jos rehellisesti sanotaan, niin en kyllä ole törmännyt ihmiseen joka käyttäisi vain brändiä ja katsoisi Bodylineen pukeutuvia karsaasti tai antaisi ymmärtää, että "et kyllä ole loli kun ei oo brändii". Taitaa olla ihan omassa päässä tuo ajatus, että ollaan pakottamassa ostamaan kalliita mekkoja. Vai lasketko uusien vaatteiden esittelyn ja vaatekaappipostaukset tähän painostamiseen? Ilmiselvien replicatuotteiden välttämisen ymmärrän, sillä ne ovat, noh, jonkin asteen varkaus ja kuka keräilijä haluaisi kokoelmaansa feikin. Joissain tilanteissa kuitenkin ymmärrän replican oston.

      Mitä tohon nopeaan vaatteiden kiertoon tulee.. minusta se ei ole kummallista. On ihmisiä, jotka kyllästyvät hyvin nopeasti ja mekon myynti on hyvä keino kattaa osittain sen tilalle tulen vaatteen hinta.

      Delete
  9. Olipahan video :D
    Jokainen ostaa mitä haluaa, mutta jos olisin lolita, ostaisin luultavasti brändivaatteita. Käyn töissä, joten olisi vara.
    Luultavasti sitä myös vaalii 600€:n mekkoa paljon enemmän kuin jotain offbrandin viidenkympin halppis versiota siitä.
    -Vento-

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu video on aikas hauska :D
      Jos olisin työssä-käyvä (toivottavasti tulen olemaankin) voisin kuvitella sijoittavani johonkin ihannoimaani brändi-mekkoon tai kahteen. Tietenkin sitä tulisi vaalittua ja onhan niillä jälleenmyynti arvoa. Sellainen ihana mekko olisi aarre vaatekaapissa, mutta en silti väheksyisi muita vaatteita. On kuitenkin ihan eri asia omistaa jokunen hieno ja kallis vaate, kuin se, että niitä mekkoja on kaapissa 40 kappaletta, kuten joillain lolitoilla on. Tuhansien ja kymmenien tuhansien sijoittaminen lolita-vaatteisiin on jotenkin outo ajatus, etenkin, kun yksi pieni tahra mekossa tekee siitä arvottoman.

      Mulla on nyt jotain brändiä käytettynä ostettuna, mutta en uskalla edes käyttää niitä! Pelkään, että sotken ne! x)

      Delete
  10. Minä en näistä lolita-asioista juuri ymmärrä, mutta olen ylipäänsä ollut aina sitä mieltä, että itsetarkoituksellisesti pelkkään brändiin pukeutuvat ovat jotenkin... mielikuvituksettomia ja epäkiinnostavia :D Varsinkin jos siinä samalla katsovat muita alaspäin. Eikö se kerro jotakin huolestuttavaa näiden tyyppien itsetunnostakin, jos se rakentuu pääasiassa jostakin noin ulkoisesta?

    Tietty jos OIKEASTI rakastaa ja arvostaa jotakin merkkiä aarteen tasolle, mikäs siinä niitä hamstratessa, mutta juuri tuo mainitsemasi painostus ja noissa eri ryhmissä esiintyvä pakkomielteisyys on aika säälittävää. Kyllä sen eron heti huomaa, pukeutuuko brändiä käyttävä itseään varten vai jotain statusta pönkittääkseen.
    On ihan ok ottaa oma tyylinsä tosissaan. On ihan ok vaatia vaatteelta tms laatua ja saada sitä. Ja ehdottomasti ompelutyön tekijälle täytyy antaa kunnon korvaus, tuli se sitten mistä tahansa.
    Mutta kyllä pieni huumorintaju joskus tekisi ihmisille ihan hyvää :D

    Kyllä mullakin työssäkäyvänä olisi varmasti varaa johonkin kalliiseen merkkiin, mutta teen silti vaatteitani itse tai ostan ne kirpputorilta. Miksi? En tiedä olenko jotenkin yli-individualistinen, mutta minua kiinnostavat enemmän sellaiset ihmiset, jotka ovat rakentaneet oman tyylinsä ihan itse, uskaliaasti erilaisista aineksista ja hiukan monipuolisemmin, ilman että raha tai merkki on kyseistä tyyliä varsinaisesti ratkaissut mihinkään suuntaan.
    Tosin myös se vähän huvittaa, kun jotkut tekevät siitäkin hirveän numeron, että mikään ei maksanut juuri mitään ja oon parempi kun muut koska oon niin pirun eko :p Vaikka olenkin tosi iloinen siitä, että kierrätyksestä on tullut trendi. Mutta ylipäänsä kiihkoilu suuntaan tai toiseen ei musta ole tarpeellista.

    Mikähän tässä mun kommentissa nyt oli se punainen lanka... niin, se että kukaan toinen ei oikeastaan voi määritellä sitä, mikä sinä olet ja on harmillista, että tällaisissa skeneissä harrastetaan tätä ylenmäärin.

    Ja tykkään kovasti sinun tyylistä! ^^)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihii..kiitoksia ^__^

      Kyllähän se niin on, että suuntaan tai toiseen ylihehkutus on hieman mautonta. Eri tyylisuunnilla on omat "luksus" brändinsä ja ne on vähän kuin joku graalin malja, että niitä on pakko tavoitella jumalaisuutensa takia. :/

      Itse tykkään erilaisuudesta, aina tykännyt ja nyt kun erilaisuus on ollut jo pitkään muotia, on vaikeampi olla erilainen. Massatyylisuuntia harrastaessa kuitenkin jos rupeaa vielä omalaatuisemmaksi, on yleensä kaksi lopputulosta, joko ihmiset ihastuvat siihen ja tulee tunnetuksi tyylistään tai sitten jää hieman ulkopuolelle ja yksin tyylinsä kanssa. Onneksi esimerkiksi steampunk tyylissä voi mielestäni toteuttaa itseään paljon laajemmin, jotain peruselementtejä ja sitten loppu onkin mitä ihmeempien mielikuvitussoikeroiden varassa! :D

      Delete
  11. Hahah toi rap biisi kertoo ihan mun kaverista XD

    ReplyDelete
  12. The exclusively dependable taleteller signs of Carpal Tunnel
    syndrome that you motivation to be and techniques power grant some riders to razz thirster length, sentence and
    geezerhood.

    Also visit my blog Salyer Carpal Tunnel Doctor

    ReplyDelete
  13. Brand is nice. But I think it is better to have a mix of brand, bodyline, and offbrand, so that you can have more :3 For me, it has always been about getting more for less :3

    ReplyDelete
  14. Mistä ihmeestä tulee tämä luulo, että brändimekko maksaa 600 tai 700 euroa? Babyn mekot maksavat n 200 euroa. Toki kuluihin tulee päälle myös rahti sekä tullit kun tilaa Japanista. Babyn Pariisin liikkeen blogista voi tarkistaa lähemmin: http://babyparis.blog99.fc2.com/
    He maksavat EU:n alueen tullit sekä työnantajamaksut joten lisämaksut näkyvät hinnassa. Japanin jenin kurssi on myös ollut nousussa yhtä mittaa viimeiset 5 vuotta joten mekot ovat kalliimpia euroina katsottuna.

    Joku harvinainen ja haluttu keräilymekko, ehkä Moitién Iron Gate tai AP:n Puppet Circus voi jälleenmyynnissä tai nettihuutokaupassa kivuta 600 dollariin, mutta dollarihinta on silti eurohintaa suurempi. Pientä malttia siis näihin väitteisiin - jos kuulostaa aivan absurdilta hinnalta, se taitaakin olla.

    Vaatteen hinta rakentuu monista asioista ja toteatki blogkirjoituksessasi, että halvalla ei saa hyvää eikä kestävää, ja halvan ostaminen tulee kalliiksi koska sitä joutuu ostamaan uuden ja taas uuden, kun huono laatu ei kestä käyttöä eikä aikaa. Materiaalit ovat oikeastaan arvokkaita, ja tavallistenkin vaatekauppojen vaatteet maksaisivat enemmän, jos niiden valmistamisesta maksettaisi kunnon palkkaa ompelijoille, kankaan kutojille, langan kehrääjille ja raaka-aineen kasvattajille.

    Minun mielestäni vaatteet saavatkin maksaa. Eritoten halpa vaate on merkki siitä, että kenellekään ei ole maksettu korvausta tehdystä työstä eikä luontoa ole säästetty valmistuksen missään vaiheessa. Nämä voisivat olla tekijöitä, joiden arvo näkyisi myös hinnassa.

    Pidän itsestään selvänä että tuntemani koulutetun ammattilaisen käsityöartesaanin valmistama vaate maksaa. Jos suomalaisen ompelijan leningin voi ostaa 100-200 eurolla niin varmaan myös Japanista ostettu mekko voi maksaa saman verran.

    Tarkoitan tässä, että hinta on sellainen kuin se on jostain syystä. Se voi myös olla brändin imagon vuoksi. Markkinoinnin kannalta voi olla parempi myydä tuote kalliilla, jolloin siitä tulee luksusta ja haluttua (sarjassamme ei se ole hullu joka pyytää vaan se joka maksaa). Pidin itse brändihorotusta hauskana harrastuksena ja olin valmis maksamaan tuotteesta sen merkin nimen vuoksi, koska ihailin kyseistä brändiä, pidin sen nimestä ja imagosta, ym.

    Video on muuten hauska. Musa on suht hyvää, video loistava, räppi keskinkertaista tai ei erityisen hyvää, mutta lolitaskenen inside-läpät hauskoja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Paljon asiallista asiaa ja kyllä, "ei se ole hullu joka pyytää vaan se joka maksaa". Tuota lausetta tulee käytettyä aika useinkin. :P

      On totta, että laatu ja työ maksaa, on se sitten toteutettu missän vaan ja tottakai ihmisellä on oikeus sijoittaa rahansa mihin haluaa. Kuitenkin käytetty 100€ maksava mekko on aivan liian kallis köyhälle ihmiselle. Suomessakin myytävät ihan perusvaatteet on kaupassa liian kalliita, kun itse nettiostelijana tietää, mihin hintaan ne aluperin tuolta maailmalta tulevat.



      Delete

Jaa ajatuksia, teidän kaikkien kommentteja on ihana lukea! ♥

Share your thoughts, I love reading all of your comments! ♥

!! NOTE: I don't do follow for follow !!