Tuesday, April 7, 2015

What Lolita means to me?


Moi murut  
Olen monesti miettiny tätä aihetta ja se oli yksi videopätkä, kun vuosi sitten osallistuin Gothic Lolita Wigsin mallikisaan, mutta jäi sitten pois, koska muuten videosta olis tullu liian pitkä. Voisin kuitenkin höpistä asiasta tänne blogiin, koska oma tyyli ja harrastukset merkkaa eri asioita eri ihmisille. Samalla eilisen miitin ainokaiset asukuvat ja uusi ihanainen mekko ja bonnet. ^___^ 
Hi dearies 
I have thought about this topic many ties and it was one video clip, when a year ago I participated in Gothic Lolita Wigs's model contest, but the it was cut out, because otherwise the video had been too long. Could anyways blabber about it here, because personal style and hobbies mean different things to different people. Also posting the only outfit pics of yesterday's meetup with my new lovely dress and bonnet. ^___^



Ensin kertoilen vähän millainen tyyppi olen ja vähän historiaa, silloin on helpompi ymmärtää toista ihmistä.. 
Olen sellainen ikuinen unelmoitsija, vaikka joskus olenkin pessimistinen, haluan silti ajatella hyviä asioita ja ratkaisen ongelmiani fantasiamaisilla ratkaisuilla, vaikka ne eivät olisikaan totta. Lapsena ajattelin isän hyvin vaikeasta peliongelmasta ja perheen rahavaikeuksista, että jos iskä vaikka esittää vain tuollaista, että se sitten joskus yllättää meidät isolla rahapotilla, joka vaan on ollut jemmassa. Tiesinhän ettei se ole totta, mutta näin oli ehkä mukavampi hyväksyä todellisuus.
Tykkään uppoutua muihin maailmoihin, mm. katsomalla sarjoja ja elokuvia. En tykkkää draamoista ja synkistä elokuvista, vaikka muksuna ahminkin kauhuleffoja, koska elämässä on niin paljon harmautta ja ongelmia, että miksi niitä pitäisi vielä viihteenäkin katsoa? Haluan keveyttä ja pirteyttä, sellaista aurinkoista elämän tunnetta! 
Ihan pikkuisesta asti olen tykännyt prinsessoista ja vaaleanpunaisesta. Äiti muistaa kertoa, että näin missä vaan sen ihan pienen vaaleanpunaisen jutun muun seassa ja juoksin ihastelemaan hääpuku-liikkeiden ikkunoita (teen sitä vieläkin). Musta on äiti ottanut kuvia, kun olen väkerrellyt mitä hassumpia asuja pienenä, on äidin korkokenkiä, vappuperuukkia, naamiota, värikästä sateenvarjoa, hiusjuttuja..jne.. No pukeuduin kyllä myös Michael Jacksoniksi ja Leonardoksi Turtleseista. :P Äiti luki mulle myös paljon satuja pienenä ja olenkin nuorempana tarinoinut vaikka mitä omiakin juttuja. 
Olen ollut aina historiahömppä, rakastan erityisesti muinaishistoriaa, mutta myös uudempiakin aikakausia ja hyvin paljon pukuhistoriasta innostunut vanhempana. Feminiiniset jutut on aina kiinnostanu mua, vaikka on sellainen rokkari poikamainenkin asennepuoli ja joskus parikymppisenä oli varmaan vuosi tai pari etten meikannut ollenkaan, mikä on aika hassua, koska jokunen vuosi aiemmin yläasteella en voinut mennä ovesta ulos ilman meikkiä. x) 

First I will tell you a little about what kind of person I am and a little bit of history, then it's easier to understand someone else.. 
I'm the kind of forever dreamer, even though I'm pessimistic at times, I still want to think about good stuff and solve problems in fantasy type solutions, even though they are not real. When I was a kid I thought of my dad's very difficult gambling problem and out family's financial problems, that maybe dad is just pretending to be like that, so he can one day surprise us with a huge pile of money, that is just hidden somewhere. I knew it wasn't true, but maybe it was easier to accept the reality.I like to sink myself into other worlds, like watching series and movies. I don't like dramas or other dark movies, even though couldn't get enough of horror movies when I was a preteen, because life itself has so much greyness and problems, that why should I see even more as entertainment?I want lightness and cheerfulness, the kind of sunny feeling of life! 

Ever since I was little, have likes princesses and baby pink. My mom remembers, that I could spot anywhere even the smallest pink thing in a pile of other stuff and ran to admire wedding dress-shop's windows (still do that). My mom has taken pictures of me, when I have made the weirdest outfits as a child, there's mom's high heels, cheap costume wigs, masks, colourful umbrellas, hairthingies..etc.. Oh well I did dress up also as Michael Jackson and Leonardo from Teenage mutant ninja turtles. y mom also red me alot of stories when I was little and when I was younger have written some stuff myself. 

I've always been a history lover, especially interested about ancient history, but also newer eras and also gotten interested about costume history when gotten older. So feminine stuff has always appealed to me, even though I have this rocker tomboy-ish sattitude side of me and somewhere around 20 was maybe a year or two when I didn't put on any makeup at all, which is quite funny because some years earlier in junior high I couldn't go out the door without makeup. x)



En muista milloin ensimmäisen kerran sain tietää itse lolita-tyylistä, se oli jossain kohtaa 2000-luvun alkupuolella, kun aloin katsomaan rankoin määrin animea ja muutenkin Japani-jutut tulivat muotiin ja levisi länsimaihin. Varmaan aluksi katsoin vain että siellä on paljon kivasti pukeutuvia ihmisiä ja jossain kohtaa tajusin, että siellä on ihan yksi tyylilaji, joka on inspiroitunut vähän kaikesta sellaisesta mistä olen tykännyt. Ensimmäisessä conissa kävin 2004, pinkeissä remmihousuissa, lähinnä tsekkailin sieltä mangaa ja fantasiakirjallisuutta. Joskus 2005 paikkeilla löysin Gothic Lolita Bible:jä kirpparilta, kun joku myi kaikkea japsisälää. Ensimmäisen varsinaisen lolita-asun tein itse Traconiin vuonna 2006, minne menin mun parin jrockista ja animesta kiinnostuneen hippijäbän kanssa. Siellä näin, että oli muitakin japanilaiseen katumuotiin pukeutujaa, decoraa, lolitaa jne. En tietenkään uskaltanut mennä juttelemaan. En tiennyt moneen vuoteen, että on oikeasti jotain järjestäytynyttä yhteisöllistä toimintaa harrastajien parissa, ajattelin että ihmiset pukeutuu vain coneihin. Aloitin aktiivisesti lolitaa siinä 2011-2012 ja luulin edelleen, että Suomessa on vain kaveriporukoita, jotka hengaa yhdessä. Sitten jossain kohtaa tuli ahaa-elämys, kun tajusin että hei näitä tyyppejä on muitakin ja uskaltauduin ensimmäiseen miittiin syksyllä -12. Siitä se sitten kunnolla lähti. ^___^ 
I don't remember when I first found about lolita-style, it was somewhere in the early 2000's, when started to heavily watch anime and Japan-stuff became fashionable and spreaded to western countries. Probably first just saw that there are lots of really nicely dressed people and at some point realized, that there's this one style genre, that in inspired by almost all the things I have liked. To my first anime and fantasy themed convention I went in 2004, in pink strappy pants, mostly to check out manda and fantasy-books. Sometime in 2005 found Gothic Lolita Bibles at a fleemarket where one seller had all kinds of japan-thingies. My first lolita outfit I made for Tracon in 2006, where I went with a couple of my friend, hippie dudes, who were liked jrock and anime. There I saw others dressed in japanese streefashions, decora, lolita etc. Of course I didn't have the courage to go talk to them. Didn't know for many years, that there's actually organized community gatherings among this hobby, thought that people only dress up for conventions. Actively started lolita around 2011-2012 and still thought, that there's only groups of friends in Finland who hang out together. Then at some point had this awakening, when realized that hey there's more of these people and attended my first meetup in fall -12. From there things really started going. ^___^



Nuorempana tykkäsin pukeutua yleensäkin erikoisesti ja vaihdella tyyliä, en koskaan paneutunut lolitaan sillä tavalla tai tiennyt siitä hirveästi. Mun päätös oikeasti lähteä tähän tyyliin tuli lapsen saamisen jälkeen ja kun mietin sosiaalisesti syrjäytyneenä, että mitäs tässä elämällään tekisi muuta, kuin hoitaisi vauvaa ja kotia. Aiemmin mun juttu oli ollut hörhöily ja sellainen kavereiden kanssa sekoilu, bilettäminen ja muutenkin seikkailu ja hauskanpito. Raskaudesta ja kaikesta kamaluudesta mitä synnytyksen yhteydessä kävi ja siitä hieman palautuneena, koskaanhan en enää täysin saa kuntoani takaisin, oli olo sellainen möhnä ja hyvin epänaisellinen. Sinänsä hassua, koska lapsen saaminen ja hoitaminenhan on sitä naiseutta itseään. Mietiskelin siinä, että minkä otan sellaiseksi 'omaksi jutuksi' ja no lolita jotenkin loksahti kohdalleen ja aloin haalimaan kaikkea. Sivummalla asuessa yksin lapsen kanssa oli aikaa vinguttaa luottokorttia netissä. x) 
When I was younger I liked to dress up in different styles, but never really got into lolita in that way or knew that much about it. My decision to actually get really into this became after having a baby and when thinking what to do with my socially dead life besides taking care of a baby and home. Earlier my thing had been goofing around and being crazy with friends, partying and all sort of adventuring and having fun. Well it wasn't possible anymore. After pregnancy and all the horrible things that happened in contact with giving birth and a little bit recovered from it, will never get my health back completely, was feeling lika crap and very unfeminine. Quite funny really, because having a child and taking care of it is the very thing about being a woman. I was thinking, that what will I take as 'my thing' and well lolita just clicked and started to get all sort of stuff.  When living in a countryside alone with a child really has time to shop with a credit card online. x)




Lolita on se asia mikä tasapainottaa mun elämää ja saa mut pitämään kiinni itsestäni, etten huku äitiyteen. Arkisin kun olen myssy päässä, farkut jalassa ja huppari päällä tai kotona vain jättimäinen t-paita ja kotihousut, ei ole kovin hehkeä olo. Sen vastapainoksi saankin sitten laittautua oikein kunnolla ja tuntea itseni söpöksi prinsessaksi tai asenteen omaavaksi kuningattareksi. 
Lolita on mulle itseni toteuttamista ja asukokonaisuuksiin käytän aikaa ja harkintaa, vuosia sitten masennuksen syömä taide-inspiraatio ei ole täysin kuollut. 
Lolita on mulle värejä ja piristystä, Suomessa kun on niin pimeetä ja harmaata suurimman osan ajasta, että pieni söpöstely ja väri tuo paljon iloa päivään kuin päivään. 
Lolitan kautta lähdin kameran eteen ja osittäin päässyt linssin-tuijotus-pelostani. Nykyisin suunnittelen innoissani uusia kuvausprojekteja. 
Lolita on mulle ihmissuhteita, oon saanu paljon naispuoleisia kavereita, kun ennen en oikein tullut naisten kanssa toimeen ja hengasin vain jätkien kanssa. Pysyn kiinni jotenkin sosiaalisessa elämässä, kun näen muita lolitoja ja jutellaan netissä, etenkin kun Tampereella on niin aktiivinen lolita-yhteisö ja Suomen sisällä monet tuntee toisensa ja höpistään päivittäin linjoilla. 
Lolita on mulle keräilyharrastus, mutta pukeudun siihen. Vaatteiden ja asusteiden etsiminen ja nettishoppailu on aikamoista metsästystä ja kivaa sellaista. Pakettien odottaminen ja avaaminen on kuin lapsuuden joulu. 
Lolita on mulle käsitöitä, koska teen itse myös asusteita ja ompelen vaatteita, kunhan joskus on aikaa. Suunnitelmia on senkin edestä ja kankaita ja pitsejä odottamassa. 
Lolita on mulle estetiikkaa, yksityiskohtia ja laatua. Arvostan hyvin paljon laadukkaita asioita ja niitä löytyy etenkin lolita-muodista paljon. Rakastan kun ihmiset viitsii panostaa ulkonäköönsä kokonaisuutena ja nähdä vaivaa pienintä yksityiskohtaa myöten. Kauniit asiat ovat kauniita. 
Lolita on mulle valtavirrasta erottautumista, koska en ole koskaan halunnut olla sellainen massalammas ja ihmisten maailmankuvaa on hauska järkyttää. 
Lolita on mulle iättömyyttä. Lolita ei katso ikään ja sitä voi toteuttaa niin monella tapaa. Yhteisöissä on niin monen ikäisiä ihmisiä ja on ihana vaihtaa juttuja. 
Lolita on mulle karkaamista sokerikuorrutteiseen maailmaan, missä on kuppikakkuja ja teetä, vaikka usein miiteissä päädytään puhumaankin syvällisistä ja tärkeistä asioista. 
Lolita on mulle myös bloggaamista, koska sen vuoksi alotin pitämään tätä ja kohta ollut pystyssä kolme vuotta. 
Lolita on mulle esimerkin näyttämistä, että voi pukeutua niin kuin haluaa ja kantaa tyylinsä. Ihaninta on kun kuulee positiivisia kommentteja paljon lapsilta ja vanhemmilta naisilta. Mulle on tärkeää myös näyttää omalle tyttärelle positiivista esikuvaa ja itsensä toteuttamista eritavoin.

Lolita on vaan niin ihanaa!!

Lolita is the thing that balances my life and gets me to hold on to me and not lose myself into motherhood. On everyday life when I have my hair under a hat, wearing jeans and a hoorie or at home an over sized t-shirt and homepants, don't feel that pretty. To equalize that I can dress up really well and feel myself like a cute princess or like a queen with an attitude. 
Lolita means expressing myself and giving time and though on my outfit coordinatioins. My years ago depression eaten art-inspiration is not totally dead. 
Lolita is colour and cheering up to me, in Finland there's so dark and grey most of the time, that little cuteness and colour brings alot of happiness to any day.
Lolita is the thing I put myself in front of a camera and have party gotten rid of my camera lens-stare-fobia. These days I'm excited to plan new photoshoot projects.
Lolita means relationships to me, have gotten many female friends, when before didn't really get along with girls and hanged out with mostly guys. I get to hang on to some social life, when see other lolitas and talk on the internet, especially when there's such an active community in Tampere and in Finnland many know each other and daily blabber to each other online.
Lolita means a collecting hobby to me, but I dress in it. Looking for clothing and accessories and online shopping is quite a hunt and a fun one. Waiting and opening packages feels like a childhood Christmas.
Lolita means crafting to me, because I also make accessories and sew clothes, when happen to have time. Have even more designs and plans and fabric and lace waiting.
Lolita means aesthetics, details and quality to me. I value good quality things alot and there's especially much in lolita-fashion. I love it when people put effort into their complete looks and pay attention to details. Beautiful things are beautiful.
Lolita is being different from the mainstream to me, because never wanted to be a mass-person and it's fun to rock the boat and disturb people's worldview.
Lolita is ageless to me. Lolita is not up to age and it can be executed in so may ways. There are so many people of different age in the communities and it's lovely to change stories.
Lolita is running away to me, to this sugar coated world where there's cupcapes and tea, even though in meetups we often end up talking about deep and meaningful things.
Lolita is also blogging for me, becuse that's the reason I started this and it's been up for almost three years now.
Lolita is showing an example to me, that can dress up like one wants to and carry out their style. The loveliest thing is when hearing positive comments especially much from children and older women. I'ts important to me to show my daughter a positive rolemodel and many ways to expressing oneself. 
Lolita is just so wonderful!!



On varmaankin vielä monia muita juttuja mitä tupsahtelee mieleen, mutta oon kirjottanu käteni puuduksiin, joten tässä saa olla tarpeeksi tälle kertaa.  
Mitä sun tyyli merkitsee sulle?

There's probably many other things popping into my mind later, but have written my hands numb, so this is enough for now.

What does your style means to you?


❤~ Saija Sasetar


13 comments:

  1. Peukku.
    Suomalaisten peruspukeutuminen on kyllä niin ankeeta. : D Se on siistiä, että joku kehtaa/uskaltaa olla värikäs. Itse vältän tahallani mustia vaatteita, mutta hienommissa vaatteissani on tällä hetkellä turhan paljon mustaa goottiajalta. Tarkoitus olisikin tässä alkaa väkertelemään uusia värikkäitä vaatteita.

    ReplyDelete
  2. Perus tylsä kommentti:

    hyvä hyvä! (Y) :D

    ☆ Daily Fuckery ☆

    ReplyDelete
  3. This is such a beautiful and honest text! Thank you for sharing this with your readers :) I think it's really interesting to read about how different people got to know the fashion and their personal reasons for dressing in Lolita.
    "Lolita is the thing that balances my life" I totally agree with what you wrote in that paragraph, though it's my profession that sometimes makes me feel that way - I wear jeans and T-shirts for work, no make up, no fancy hair do... and it gets sooo boring after a while! I really miss dressing up, and I'm happy that with Lolita meet ups I get a chance once in a while to dress in a very fanciful way and share this hobby with others :)

    ReplyDelete
  4. it's so amazing how a 'fashion style' can mean so much! I completely agree, my style lets me express myself and relax something that means a lot to me right now with university stress
    Amy
    opheliaofharts.blogspot.co.uk

    ReplyDelete
  5. This is such a lovely post! It's nice to learn more about you and how you got into Lolita ♥
    Amy xx

    Little Moon Dragon

    ReplyDelete
  6. Ihanasti kirjoitit! Suomen Lolita yhteisö on kyllä tosi mahtava.
    Ja kysymykseesi vastaten.Oma tyylini merkitsee minulle vapautta, rohkeutta, uskaltamista ja aitoutta. En pelkää enää nähdä muiden katseita kun tuon itseäni ja ajatuksiani esille vaatteissa.

    ReplyDelete
  7. Lovely post! ^__^

    It's funny I should read this now, since I decided to get back into Lolita again. :) It's such a wonderful thing, isn't it? Keep on doing it! ^^

    ReplyDelete
  8. Hieno postaus ja hyvä kysymys! Miulle tyyli on naisellisuutta, itseensä panostamista ja tavallaan oman itsensä toteuttamista. Pukeutuminen on hauskaa ja tavallaan leikittelyäkin uusilla jutuilla, kokeilua ja sellaista. Tyyli on kuitenkin koko elämän kestävä leikki, nautin siitä että saan toteuttaa itseäni ja pukeutua miun näköisesti! :)

    ReplyDelete
  9. Tosi hyvä teksti! Minusta on ollut mukava lukea näitä "mitä lolita minulle merkkaa"-postausksia, joita on ollut nyt useampi. Kaikki mielenkiintoisia. Ja niin nättinä olet ollut taas. kyllä tui sininenkin on siun väri( pinkin lisäksi)

    ReplyDelete
  10. Sä kirjoitit, että : "Lolitan kautta lähdin kameran eteen ja osittäin päässyt linssin-tuijotus-pelostani."

    Voitko selittää, miten sä pääsit tästä? Kamera-fobia on vielä ongelma mulle. :(

    ReplyDelete
    Replies
    1. Väkipakolla :P
      Oon aina tavallaan halunnu, että mustakin olis jotain kuvia olemassa, mutta se prosessi kun sellaisia otetaan, on kammoksuttanut hirveästi! Väkisin kun on vaan menny kameran eteen ja sitten nähnyt hienoja otoksia, on tavallaan ruokkinut hieman sitä pelottomuutta.
      Pari hyvää vinkkiä joista vois olla apua:
      - ota kuvia itse itsesi kanssa, kameran ajastimella tai kaukolaukasimella
      - ota kuvia kahdestaan kuvaavan henkilön kanssa, tuijottavat ihmiset sivussa saa usein jännittämään enemmän
      - älä katso suoraan kameraan, niin se linssin tuijotus ei haittaa niin paljoa

      Delete

Jaa ajatuksia, teidän kaikkien kommentteja on ihana lukea! ♥

Share your thoughts, I love reading all of your comments! ♥

!! NOTE: I don't do follow for follow !!